Carl Jung
Wikipedia
Carl Gustav Jung (1875–1961), usein tunnettu nimellä C.G. Jung, oli sveitsiläinen psykiatri ja analyyttisen psykologian perustaja.
Jung aloitti ammatillisen työnsä Zürichin yliopiston psykiatrian klinikalla vuonna 1900 ja teki potilastyön ohella useita vuosia kokeellista työtä sana-assosiaatioiden kanssa. Assosiaatiokokeissa hän keskittyi erityisesti niihin häiriöihin, joita muut tutkijat vähättelivät virheinä. Tulokset kokeista johtivat teoriaan tiedostamattomasta ja sen järjestysrakenteista, psyyken komplekseista.
Wieniläinen syvyyspsykologian edustaja, psykoanalyyttisen koulukunnan perustaja, Sigmund Freud ihastui tiedostamattoman teorian saamaan empiiriseen tukeen, ja Freudin ja Jungin välille syntyi työtoveruus vuodesta 1907. Jung koki kuitenkin Freudin teoriat liian ahtaina, etenkään seksuaaliteoria ei voinut Jungin mielestä yksin selittää ihmisen psyykkistä energiaa, ja vuonna 1912 Jung teki välirikon. Tällöin hän julkaisi teoksen Wandlungen und Symbole der Libido (myöh. Symbole der Wandlung; suom. Muutoksen symbolit) joka tutkii skitsofrenian prodromaali-, eli alkuastetta, kooten mittavasti aineistoa mytologiasta ja antropologiasta valaisemaan sairausprosessia.
Jung kehitteli teoriaa tiedostamattomasta pitkään ja erotteli useita alueita ja rakenteita, tunnetuimpina henkilökohtainen ja kollektiivinen, eli yliyksilöllinen tiedostamaton, ja viimeksi mainitun erikokoisia rakenteita joita Jung kutsui arkkityypeiksi. Jung kehitteli myös teorioita elämänkaaresta, individuaatio eli yksilöksi tuleminen, ja psykologisista tyypeistä.
Jung työskenteli mm. mielisairaalan lääkärinviroissa, Zürichissä lääketieteellisen psykologian professorina, potilastyössä omalla vastaanotollaan (Jungin on laskettu työskennelleen noin 70 000 unen kanssa), psykiatrian ja psykoterapian järjestöissä, ja tehden silloin tällöin luentomatkoja ulkomaille tai tutkimusmatkoja alkukantaisiin kulttuureihin. Jung mielletään aikuis- ja vanhuusiän kehityksen tutkijana, siinä missä Freudin katsotaan painottavan lapsuusiän kehityksen merkitystä.
Jungin psykologia liitetään usein hänen tutkimiinsa alueisiin: uniin, myytteihin, satuihin, alkemiaan, uskontoihin.
Jungin tutkimukset ja teoriat ovat taustoina mm. arkikieleen siirtyneissä sanoissa introvertti, ekstrovertti, kompleksi psyykeenosana, arkkityyppi sekä synkronisiteetti, Hänen psykologinen typologiansa käytetään yleisesti perusosana psykologisissa persoonallisuustesteissä, Jungin tutkimukset ovat edesauttaneet nk. valheenpaljastuskoneen kehittelyä ja filmiteollisuuden käsikirjoituksissa pohjaudutaan m.m. jungilaiseen näkemykseen sankarimyyttien rakenteista.
Jungin analyyttinen psykologia laajeni kun oppilaita ja seuraajia varten perustettiin 1948 ensimmäinen C.G. Jung -instituutti Zürichiin. Nykyään koulutusyhteisöjä ja -instituutteja on ympäri maailmaa, Keski-Eurooppa, USA, Brasilia, Israel ja Japani voimakkaimmin edustettuina. Kansainvälisen ammatiliiton, IAAP, jäsenistössä jungilaisia psykoanalyytikkoja (analytical psychologist, analytische Psychologe) on luultavasti kaikkiaan noin kolme tuhatta (2005). Alan säännöllisistä tutkimusjulkaisuista tunnetuimmat ovat Journal of Analytical Psychology, (JAP) Lontoo, ja Analytische Psychologie, (AP) Basel.
Suomennettuja Jungin tai analyyttisen psykologian teoksia on runsas kymmenen, kun taas Ruotsissa maan kielelle on julkaistu noin kaksi sataa. Suosituin esitys Jungin teorioista on runsaasti kuvitettu kirja Jung, C.G., von Franz, M.-L., Henderson, J.L., Jacobi, J., Jaffe, A.:Symbolit. Piilotajunnan psykologiaa. Suom. Mirja Rutanen. Otava, Helsinki 1991 (ens. painos).
