B-17 Flying Fortress
Wikipedia
Boeing B-17 Flying Fortress (Lentävä linnoitus) oli ensimmäinen sarjatuotettu nelimoottorinen raskas pommikone. Sitä käytettiin pääasiassa Yhdysvaltain armeijan ilmajoukkojen USAAC:in (United States Army Air Corps) suorittamiin Saksan teollisuuskohteiden päiväpommituksiin toisen maailmansodan aikana.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia ja tuotekehitys
Alkuperäinen käyttötarkoitus koneelle piti olla pitkän matkan meripartiopommittaja; vihollislaivojen pommittaminen korkealta näiden ollessa vielä kaukana. Tästä käyttötarkoituksesta kuitenkin luovuttiin, kun huomattiin ettei laivoihin pysty osumaan korkealta pommittaessa, ja konetta alettiin käyttää normaalina raskaana pommikoneena.
B-17:n prototyyppi lensi ensimmäisen kerran 28. heinäkuuta 1935 Boeing Model 299 -nimellä. Vuonna 1936, Yhdysvaltain armeijan ilmajoukot tilasivat kolmetoista YB-17-pommittajaa, joissa suurin muutos Model 299:n nähden oli, että moottorit oli vaihdettu voimakkaampiin Wright R-1820-39 Cyclone -moottoreihin.
[muokkaa] Palveluskäyttö
Ensimmäiset B-17:t otettiin palveluskäyttöön 1938. Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen 1941 koneitten tuotantoa huomattavasti kiihdytettiin. Koneet palvelivat kaikilla sotanäyttämöillä ja niiden tuotanto loppui huhtikuussa 1945 12 700 koneen jälkeen.
Parasta B-17ssa oli sen kestävyys; kone pysyi ilmassa ja pystyi laskeutumaan vielä hyvinkin pahasti vaurioituneena.
Koneen puolustusaseistusta paranneltiin moneen otteeseen sodan aikan, koneen joutuessa puolustautumaan saksalaisia torjuntahävittäjiä vastaan. Ensimmäisissä malleissa oli muutama konekivääri, viimeisissä malleissa 13.
[muokkaa] Mallit ja aseistus
[muokkaa] B-17C
C-mallissa konekiväärejä oli viisi kappaletta, raskaat konekiväärit runkon ylä- ja alapuolilla sekä kyljissä, ja kevyt konekivääri nokassa. Koska yksikään näistä ei ollut pyrstössä ja peräsin esti rungon yläpuolen konekivääriä ampumasta suoraan taaksepäin, kone oli haavoittuvainen suoraan takaa tulevia hyökkäyksiä vastaan.
[muokkaa] B-17D
D-mallissa rungon ylä- ja alapuolelle vaihdettiin yksittäisten konekiväärien tilalle konekivääripari ja panssarointia paranneltiin.
[muokkaa] B-17E
E-mallissa koneen perään sekä rungon yläpuolelle lisättiin konekivääritornit ja rungon alapuolen vain taaksepäin ampuva gondoli vaihdettiin kääntyvään konekivääritorniin. Kaikki uudet konekivääritornit sisälsivät raskaammat .50 kaliiperin (12,7 mm) konekiväärit. Lisäksi nokan molemmille lisättiin ikkunat joihin voitiin asentaa raskaat konekiväärit. Tulivoiman lisäys oli huomattava sekä määrällisesti että ampumasektorillisesti. Ilmeisesti myös toinen rungon yläpuolen konekivääreistä poistettiin. Tyynenmeren rintamalla E-malli oli erittäin ikävä yllätys panssaroimattomille japanilaishävittäjillä, Euroopan rintamalla E-malli lähinnä teki koneesta kelvollisen suojelemaan itseään kohtuullisesti.
[muokkaa] B-17F
F-mallissa aseistus oli melkein sama kuin E-mallissa, ainoana erona oli että nokan sivujen konekiväärit olivat vakiovaruste. Sen sijaan koneessa oli lukuisia muita muutoksia; mm. suuremmat polttoainesäiliöt, parempi panssarointi sekä mahdollisuus kuljettaa suurempaa pommikuormaa.
[muokkaa] B-17G
Ennen G-mallia koneen puolustusaseistuksen suurin heikkous oli tulivoima suoraan eteenpäin; G-mallissa nokkan alapuolelle lisättiin konekivääritorni jossa kaksi raskasta konekivääriä. Lisäksi perän konekivääritornia paranneltiin ja rungon yläpuolen yksittäinen konekivääri poistettiin; se oli osoittautunut rajallisen ampumasektorinsa vuoksi turhaksi.
[muokkaa] Tekniset tiedot (B-17G)
- Miehistö: 10
- Pituus: 22,7 m
- Siipien kärkiväli: 31,6 m
- Korkeus: 5,8 m
- Siiven pinta-ala: 141,9 m²
- Tyhjäpaino: 24 900 kg
- Lastattuna: 32 720 kg
- Maksimi lentoonlähtöpaino: 34 000 kg
- Moottorit: 4 × Wright R-1820-97 ahdettu tähtimoottori, 1 200 hv (895 kW)
[muokkaa] Suorituskyky
- Maksiminopeus: 462 km/h
- Toimintasäde: 5 500 km
- Lakikorkeus: 10 900 m
- Siipikuorma: 231 kg/m²
- Teho/painosuhde: 110 W/kg
[muokkaa] Aseistus
- 13 × .50-kaliiperinen (12,7 mm) Browning M-2 -konekivääri
- 3 600 kg pommeja
