Antiikin olympialaiset
Wikipedia
Olympian kisat olivat Zeus-jumalan kunniaksi järjestettävät urheilukilpailut vuosina 776 eaa.—393 jaa.. Kisat pidettiin elokuun tienoilla joka neljäs vuosi Olympiassa, Elis-maakunnassa, Peloponnesoksen luoteisosassa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Alkuperä
Olympiakisojen alkusyynä on usein pidetty myyttiä kuningas Oinomaoksen ja tarusankari Pelopsin kilpa-ajosta. Sveitsiläisen historioitsijan Johann Bachofenin mukaan naisten kisoja oli kuitenkin pidetty jo vuonna 1580 eaa. Kisat olivat kehittyneet tyttöjen hedelmällisyysjuoksusta. Sittemmin naiset eivät saaneet edes katsoa kilpailuita.
Antiikin Kreikassa järjestettiin lukuisia niin sanottuja panheelleenisiä, kaikkien helleenien yhteisiä, kisoja, jotka jatkoivat minolaisen Kreetan kilpailuperinnettä. Kisoilla oli alkujaan uskonnollinen luonne. Sittemmin kisat muuttuivat yhä enemmän urheilukilpailuiksi, joiden ajatus perustui yhteiseen helleeniseen kauneusihanteeseen: henkisesti ja ruumiillisesti terveeseen aatelismieheen. Olympian kisat olivat näistä kisoista suurimmat ja tunnetuimmat.
[muokkaa] Kisat
Olympian kisat pidettiin joka neljäs vuosi. Neljän vuoden jaksoa kutsuttiin olympiadiksi. Kisat olivat merkittävä tapahtuma, joka kokosi urheiluväen lisäksi paikalle kymmeniä tuhansia muita ihmisiä helleenisestä maailmasta, muun muassa runoilijoita, taiteilijoita, poliitikkoja ja filosofeja. Ennen kisoja sanansaattajat kiertelivät Kreikkaa kutsumassa kilpailijoiksi vapaita ja hyvää syntyperää olevia kreikkalaisia miehiä.
Itse kisatapahtumien näyttämönä toimivat urheilukenttä eli stadion ja kilpa-ajorata eli hippodromi. Ainoastaan miehillä oli oikeus osallistua kilpailuhin. Kilpailijat urheilivat alastomina.
[muokkaa] Kisojen kulku
Kisat kestivät yleensä viisi päivää, ja niiden ajaksi julistettiin pyhä aselepo. Myöskään kisapaikalle ei saanut saapua aseistettuna.
Monien tutkimusten mukaan ensimmäisenä päivänä suoritettiin suuret uhrit ja tuomarit, ja urheilijat vannoivat noudattavansa sääntöjä. Itse kilpailutapahtumat alkoivat toisena päivänä, jolloin järjestettiin poikien juoksu-, paini- ja nyrkkeilykilpailut. Kolmantena päivänä järjestettiin miesten juoksukilpailut. Matkoja olivat yhden stadionin juoksu, kahden stadionin juoksu eli diaulos ja 7—24 stadionin juoksu eli dolikhos. Stadionilla tarkoitetaan 192,72 metrin matkaa. Toisen päivän ohjelmassa olivat myös nyrkkeily ja vapaaottelu eli pankration. Neljäntenä kilpailupäivänä järjestettiin viimeiset kilpailutapahtumat: hevoskilpailut ja viisiottelu eli pentathlon, joka koostui stadionin juoksusta, pituushypystä, kiekon- ja keihäänheitosta, painista sekä sotavarusteet yllä käydystä juoksusta. Viidentenä päivänä järjestettiin päättäjäistapahtuma, jossa voittajat seppelöitiin öljypuun oksalla.
[muokkaa] Kisojen merkitys
Olympian kisojen voitto oli kreikkalaisten mielistä suurin mahdollinen kunnia nuorelle miehelle. Voittajaa juhlistettiin monin tavoin. Hänelle annettiin lahjoja ja järjestettiin kulkueita. Voittajalle pystytettiin Olympiaan kuvapatsas.
Hippias ja muut antiikin ajan urheilutilastoijat alkoivat 400-luvulla eaa. kerätä olympiavoittajien nimiä ylös, minkä ansiosta ne ovat säilyneet näihin päiviin saakka.
Sittemmin ryhdyttiin järjestämään myös muita kisoja, joissa järjestettiin myös runo- ja musiikkikilpailuja. Korintin lähellä Isthmoksessa pidettiin kisat Poseidonin kunniaksi (Isthmian kisat) ja Nemeassa Zeuksen kunniaksi (Nemean kisat). Kisoihin saivat osallistua kaikki vapaat miehet.
[muokkaa] Roomalaisvallan aika
Roomalaisvallan ajalla kisat eivät enää jatkuneet säännöllisesti, eikä aselepo aina pitänyt. Vuonna 86 Olympia hävitettiin ja 92 kisat siirrettiin pidettäväksi Roomaan. Viimeiset kisat pidettiin vuonna 393, minkä jälkeen Rooman keisari, kristitty Theodosius I, kielsi ne pakanallisina. Hänen seuraajansa poltattivat Olympian temppelit ja myöhemmin tuhoa lisäsivät maanjäristykset ja tulvat.
[muokkaa] Antiikin olympialaisten perintö
Vuonna 1875 aloitettiin saksalainen arkeologin Ernst Curtiuksen johdolla kaivamaan esiin taideteoksia ja rakennusten osia.
Kun Kreikka oli saanut itsenäisyytensä takaisin 1800-luvulla, alettiin jälleen järjestää olympiakisoja. Vuonna 1870 kisat pidettiin Ateenassa torilla ja vuonna 1875 stadionilla. Tuolloin kisoihin osallistui vain kreikkalaisia ja lajit olivat nykyajan katsontakannan mukaisesti tavanomaisesta poikkeavia, muun muassa pituushyppyä seipäällä.
[muokkaa] Nykyaikaiset olympialaiset
- Pääartikkeli: Nykyaikaiset olympialaiset
Vuonna 1892 ranskalainen paroni ja historioisija Pierre de Coubertin, joka tuolloin toimi Ranskan urheiluliiton pääsihteerinä, ehdotti suurten kansainvälisten urheilukilpailujen järjestämistä. Kaksi vuotta myöhemmin Sveitsin Lausannessa perustettiin Kansainvälinen olympiakomitea. Vuonna 1896 Coubertin valittiin komitean puheenjohtajaksi ja samana vuonna järjestettiin Ateenassa ensimmäiset nykyaikaiset olympialaiset.
