Alpakka
Wikipedia
| Alpakka | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Alpakka (Lama pacos) on eteläamerikkalainen villantuotantoon jalostettu kamelieläin, joka on sukua laamalle.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Alpakoiden turkin väri on yksivärinen tai kirjava, väreinä valkoinen, ruskea, harmaa ja musta. Täysikasvuisen säkäkorkeus on 1 metri ja paino 60-80 kg. Alpakan lähisukulainen on laama, joka on samoin ollut kotieläimenä ainakin 5000 vuotta. Alpakan villi kantamuoto on vikunja ja laaman guanako. Kaikki neljä ovat lähisukulaisia ja risteytyvät keskenään saaden lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Alpakka on perinteisesti villantuottaja, laama on juhta.
Alpakasta on kaksi päätyyppiä, pörröinen huacaya ja suoravillainen suri. Huacaya-tyyppi pärjää Suomen oloissa talvellakin, surin suora villa saattaa kastua ja se on herkempi palelemaan huonolla ilmalla.
Alpakoiden perusvärejä on yli 20 ja perinteinen tapa villankäytössä on ollut luonnomukaisten värien käyttö. Nykyisin valkoista villaa värjätäänkin. Alpakoita ja laamoja käytetään maatilamatkailussa, lemikkeinä, maisemanhoitajina ja terapiaeläiminä. Maisemanhoitoon ne sopivat siksi, että ne ylettyvät korkeammalle kuin lampaat, eivät pehmeillä anturoillaan jätä jälkiä maastoon ja lisäksi ne ovat niin hiljaisia, että niitä voi pitää alueilla, joissa ei saa tulla häiriötä, kuten koulujen, sairaaloiden, hautausmaiden ja vastaavien lähellä.
Alpakat ovat kalliita eläimiä. Ne lisääntyvät hitaasti, kantoaika n. 11 kk ja vasoja syntyy vain yksi kerrallaan. Naarasta kutsutaan Suomessa emäksi, urosta orhiksi ja nuorta eläintä vasaksi tai karitsaksi. Alpakat, kuten laamatkin, tulevat toimeen niukalla rehulla ja niitä on helppo tarhata. Ne viihtyvät hyvin tutussa tarhassa ja tallissa. Ne ovat laumaeläimiä ja niitä ei voi pitää yksin. Tarhaamista muiden eläinlajien kanssa ei suositella.
Etelä-Amerikassa alpakoita pidetään usein puolivilleinä laumoina kuten poroja, ja kerätään kokoon vain keritsemistä varten. Ne laiduntavat Andien vuoristoniityillä 3500 ja 5000 metrin välillä Perussa, Pohjois-Boliviassa ja Pohjois-Chilessä. Perinteisen intiaanien ponchot tehdään alpakanvillasta. Alpakoita on kasvatettu Suomessa vuodesta 2002 alkaen. Ensimmäiset tuotiin Ruotsista, lisää on tuotu Saksasta, Hollannista, Sveitsistä ja Chilestä. Kesällä 2005 alpakoita oli Suomessa n. 100 ja laamoja n. 10. Suomessa syntyneitä vasoja on parikymmentä.
[muokkaa] Ravinto
Alpakka on ruohonsyöjä. Kotiseudullaan Etelä-Amerikassa laumat laiduntavat tavallisesti vuorten alarinteiden vehmailla, sateisen ja lumen sulamisvesien kastelemilla niityillä. Toisin kuin vuohi, lammas ja nauta, alpakka ei vahingoita laidunruohostojaan. Ylähuulen halkio estää sitä syömästä ruohoa juurta myöten, eikä sorkan pehmeä antura riko maanpintaa.
[muokkaa] Uskomuksia
Perun inkoille alpakka oli uskonnollisesti tärkeä eläin. Jumaliaan miellyttääkseen inkat uhrasivat säännöllisesti laamoja ja alpakoita. Erään uuden tutkimuksen mukaan uhratut eläimet olivat yleensä nuoria uroksia, jotka surmattiin lyömällä kovalla esineellä päähän. Uhrieläinten karvan laatu osoittaa etteivät inkat suinkaan uhranneet arvokkaimpia eläimiä laumoistaan.
