Volker Schlöndorff
Wikipedia
Volker Schlöndorff (s. 31. maaliskuuta 1939 Wiesbadenissa) on saksalainen elokuvaohjaaja.
Schlöndorff suoritti Suomen ylioppilastutkintoa vastaavan baccalauréat-tutkinnon Ranskassa johon hän oli päätynyt vaihto-oppilaana. Hän opiskeli myös valtio-oppia ja elokuvataidetta ja tutustui ranskalaisohjaaja Louis Malleen. Schlöndorff työskenteli myöhemmin mm. Mallen, Jean-Pierre Melvillen ja Alain Resnais'n assistenttina. Hänen ensimmäinen kokopitkä elokuvansa oli Robert Musilin romaaniin Oppilas Törlessin harhapolut perustuva Der junge Törless (1966). Kultainen palmu -ehdokkuuden Cannesin elokuvajuhlilla saanut elokuva oli ensimmäisiä merkkejä uudesta saksalaisesta elokuvasta eli nuorten elokuvantekijöiden esiinmarssista.
Vuonna 1975 Schlöndorff ohjasi Heinrich Böllin romaani perustuvan elokuvan Die verlorene Ehre der Katharina Blum (suom. Katharina Blumin menetetty maine). Ajankohtainen elokuva, jossa Schlöndorffin tuolloinen vaimo Margarethe von Trotta esitti lehdistön riepottelemaa ja terroristiksi leimaamaa naista, hyökkäsi Springer-mediakonsernia vastaan. Springer-lehdistö puolestaan syytti Schlöndorffia Punaisen armeijakunnan tapaisten terroristien holhoamisesta.
Schlöndorff teki kansainvälisen läpimurtonsa Günter Grassin romaanin Peltirumpu filmatisoinnilla (Die Blechtrommel, 1979). Elokuva jakoi Kultaisen palmun Francis Ford Coppolan Ilmestyskirja. Nytin kanssa ja voitti parhaan ulkomaalaisen elokuvan Oscar-palkinnon
