Vladislav Tretjak

Wikipedia

Vladislav Aleksandrovitš Tretjak (ven. Владислав Александрович Третьяк, s. 25. huhtikuuta 1952, Dimitrov, Neuvostoliitto) on venäläinen entinen jääkiekkomaalivahti. Tretjakia pidetään yleisesti yhtenä jääkiekkohistorian parhaista maalivahdeista.

Tretjak teki ammattilaisdebyyttinsä 17-vuotiaana kaudella 1968–1969 Anatoli Tarasovin valmentamassa puna-armeijan seurassa Moskovan TsSKA:ssa, jossa hän pelasi koko uransa. Vuonna 1971 hänet valittiin ensimmäistä kertaa Neuvostoliiton jääkiekkoliigan ensimmäiseen tähdistökenttään ja valinta toistui joka vuosi aina vuoteen 1984 saakka. Hän voitti näiden vuosien välillä kolmetoista Neuvostoliiton kiekkomestaruutta ja hänet nimettiin viisi kertaa liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi. Hänet valittiin myös kolmesti Euroopan parhaaksi jääkiekkoilijaksi, vuosina 1981, 1982 ja 1983.

Kansainväliseen kuuluisuuteen Tretjak nousi otteillaan vuoden 1972 Summit Series -ottelusarjassa Neuvostoliiton ja Kanadan välillä. Samana vuonna hän oli voittamassa Sapporon talviolympialaisissa ensimmäistä olympiakultaansa. Myöhemmin Tretjak oli voittamassa Neuvostoliiton paidassa kultaa myös Innsbruckin talviolympialaisissa vuonna 1976 ja Sarajevon talviolympialaisissa vuonna 1984. Lisäksi hän oli voittamassa vuoden 1981 Canada Cupia, kymmentä jääkiekon maailmanmestaruutta ja yhdeksää Euroopan-mestaruutta. Vuoden 1980 talviolympialaisten Miracle on Ice eli Yhdysvaltain kiekkojoukkueen yllättävä olympiakulta toi kuitenkin ikävän tahran Tretjakin muuten menestyksekkääseen maajoukkueuraan. Neuvostoliiton päävalmentaja Viktor Tihonov vaihtoi Yhdysvaltoja vastaan pelatussa loppusarjan ottelussa Tretjakin pois maalinsuulta jo ensimmäisen erän jälkeen tämän päästettyä helpohkosti kaksi maalia. Yhdysvallat vei ottelun voiton lopulta maalein 4–3 ja loppusarjan lopulta viidellä pisteellä; Neuvostoliitto jäi hopealle neljällä pisteellä.

Tretjak lopetti uransa vuonna 1984 Tšekkoslovakiaa vastaan pelatun, 2–0 päättyneen ottelun jälkeen. Vuonna 1990 Mike Keenan palkkasi hänet Chicago Blackhawksin maalivahtivalmentajaksi ja hän on toiminut tehtävässä aina 2000-luvulle saakka. Hän on ollut valmentamassa Chicagossa muun muassa Dominik Hašekia ja Ed Belfouria, jotka lukeutuvat aikansa parhaimpien maalivahtien joukkoon.

Vuonna 2003 Tretjak valittiin Venäjän duuman jäseneksi Yhtenäinen Venäjä -puolueen listoilta ja vuodesta 2006 lähtien hän on toiminut myös Venäjän jääkiekkoliiton puheenjohtajana.

Tretjak palkittiin vuonna 1978 Leninin kunniamerkillä. Vuonna 1989 hänet nimettiin Hockey Hall of Fameen ensimmäisenä venäläisenä. Vuonna 2000 hänet äänestettiin 1900-luvun parhaaksi venäläiseksi jääkiekkoilijaksi. Hän on kirjoittanut uransa jälkeen myös muutamia kirjoja, joihin lukeutuu vuonna 1987 ilmestynyt omaelämäkerta Tretiak: The Legend. Suomeksi on ilmestynyt varhaisempi muistelmakirja "Maalissa Tretjak" (1978).