Vinyylilevy

Wikipedia

Vinyylilevy on vinyylistä valmistettu kiekko, jolle tallennetaan ääntä analogisessa muodossa. Ääni-informaatio on levyn pinnalla kierteen muotoisessa kapeassa urassa ja se voidaan toistaa levysoittimella, jonka neula seuraa uran muotoa. Urat saavat neulan värähtelemään ja siitä kuuluu heikko ääni, jonka kuulee ihmiskorvallakin. Neula on kiinnitetty magneettiin, jonka ympärillä ovat käämit. Liikkuva magneetti indusoi käämeihin heikon sähkövirran, joka sitten vahvistimessa vahvistetaan ja syötetään kaiuttimiin. Vinyylilevyn molemmille puolille voidaan tallentaa ääntä. Vinyylilevy tuli käyttöön 1948. Sitä ennen soitettiin pääasiassa 78 kierrosta minuutissa pyöriviä savikiekkoja.

[muokkaa] Levytyypit

• Long Play (pitkäsoitto, LP, albumi)
  • Levyn koko 12 tuumaa
  • Pyöritysnopeus 33 1/3 kierrosta minuutissa
  • Tyypillisesti 20-30 minuuttia ääntä per puoli, pidemmästä ajasta äänenlaatu kärsii

• Single (sinkku)
  • Levyn koko yleensä 7 tuumaa, mutta on myös 12-tuumaisia singlejä
  • Pyöritysnopeus 45 kierrosta minuutissa
  • Käytännössä yksi kappale ("single") per puoli
  • Jukebox-käytössä olleet singlet vaativat yleensä soittimeen keskustapin ympärille sovittimen
• Extended Play (EP)
  • Levyn koko yleensä 7 tai 10 tuumaa, tavattu myös 12-tuumaisia (45-rpm nopeudella soitettavia)
  • Pyöritysnopeus 33 1/3 tai 45 kierrosta minuutissa
  • Enemmän kuin yksi kappale per puoli, yleensä kaksi
• Maxi Single (maksisingle)
  • Levyn koko yleensä 12 tuumaa
  • Pyöritysnopeus 33 1/3 tai 45 kierrosta minuutissa
  • 1-3 kappaletta per levynpuoli, DJ-käytössä usein vain yksi
• Shaped (tiettyyn muotoon leikattu ”seiskatuuma”)
  • Yleensä 7 tuuman levy, soittotilaa 5 tuuman verran. 10 ja 12 tuuman levyjä myös olemassa.

Näiden lisäksi on olemassa myös 1- (erittäin harvinainen), 5- (erittäin harvinainen), 8-, 9- ja 10-tuumaisia vinyylilevyjä.

[muokkaa] Vinyylien suosio

Vinyylilevyt olivat yleisin musiikin myyntimuoto vuosikymmenien ajan, kunnes 1980-luvun lopulla digitaaliset CD-levyt alkoivat yleistyä. Vinyylilevyt ovat kuitenkin koko ajan nauttineet suosiota joissain piireissä, esimerkiksi underground-rockissa sekä tanssimusiikissa, erityisesti DJ-käytössä. Viime vuosina vinyylin suosio on jopa kasvanut, ja esimerkiksi jotkut tavaratalot ovat ottaneet vinyylilevyt jälleen valikoimiinsa. Suuri osa kansainvälisten artistien uusista levyistä julkaistaan edelleen vinyyliformaatissa esimerkiksi Robbie Williamsin, Fiona Applen, U2n ja Metallican uusimmat levyt on saatavana Suomestakin vinyylinä. Suomalaisista artisteista esimerkiksi HIMin, Jimi Tenorin, Finntrollin, Apulannan sekä Mokoman levyjä on julkaistu vinyylimuodossa 2000-luvulla. Samalla käytettyjen vinyylien hinnat ovat levyjen osto- ja myyntiliikkeissä nousseet selvästi 1990-luvun lopun jälkeen. Monet keräilijät suosivat vinyylejä paremman kansitaiteen ja omasta mielestään paremman äänenlaadun takia. Myös jotkut underground metal -yhtyeet julkaisevat levyjään vinyyleinä. Tällaisia levy-yhtiöitä ovat mm. Iron Pegasus, Osmose Productions ja Earache.

[muokkaa] Kestävyys

Vinyylilevy kuluu käytössä. Levy on CD-levyä alttiimpi esimerkiksi naarmujen tuomille häiriöille. Myös levyssä oleva staattinen sähkö aiheuttaa äänessä kuultavia häiriöitä. Kuumaan auringonpaisteeseen jätetty levy sulaa helposti käyttökelvottomaan kuntoon.