Verenluovutus
Wikipedia
Verenluovutus on toimenpide, jossa terveestä vapaaehtoisesta ihmisestä kerätään verta. Tärkeimpiä verivalmisteita, joita luovutetusta verestä valmistetaan, ovat punasolu-, verihiutale- ja jääplasmavalmisteet. Verta tarvitaan esimerkiksi onnettomuuksien uhreille, syöpäpotilaille ja tukihoitoina leikkauksissa.
Suomessa verenluovutuksia järjestää ja verta valmistaa SPR:n Veripalvelu. Veripalvelukeskus sijaitsee Helsingin Kivihaassa. Suomessa on myös neljä Veripalvelun aluekeskusta Tampereella, Turussa, Oulussa ja Kuopiossa. Suomessa on myös 13 veripalvelutoimistoa.
[muokkaa] Verenluovutus Suomessa
Verenluovutuksessa luovutetaan kerralla 450 millilitraa verta, joka otetaan kyynärtaipeesta. Verenluovutus kestää 5–12 minuuttia. Veri kerätään verenkeräykseen suunniteltuun pussisettiin.
Verenluovuttajan on oltava terve, vähintään 50 kg painava ja 18–65-vuotias. Ensimmäistä kertaa luovuttava saa olla korkeintaan 59-vuotias. Miehillä veren hemoglobiinipitoisuuden on oltava 135–195 g/l ja naisilla 125–175 g/l. Kahden luovutuksen välillä on oltava miehillä vähintään 60 vuorokautta ja naisilla 90 vuorokautta. Suositeltu määrä luovuttaa kokoverta on naisille 1–3 kertaa vuodessa ja miehille 1–4 kertaa vuodessa.
Koko vierailu verenluovutuspisteessä kestää puolesta tunnista ylöspäin. Luovuttajalta tarkastetaan henkilöllisyys, hän joutuu vastaamaan terveydentilakyselyyn ja hänen verensä hemoglobiinipitoisuus mitataan ennen verenluovutusta. Lopuksi hänelle tarjotaan juotavaa ja syötävää.
Verenluovutus ja verensiirrot ovat Suomessa turvallisia, mikä johtuu osittain siitä, että Suomessa ei verenluovutuksesta makseta palkkioita. Suomessa ei ole todettu yhtään luovutetun veren välityksellä tarttunutta HIV-infektiota sitten vuoden 1985, jolloin verenluovuttajien HIV-seulonta käynnistettiin. Viimeisin verivalmisteen välityksellä potilaaseen siirtynyt hepatiitti C -tartunta on vuodelta 2000, minkä jälkeen HCV:n seulontamenetelmiä on tehostettu eikä tartuntoja ole todettu.
Noin joka kymmenes ei voi luovuttaa verta. Väliaikaisia luovutusesteitä koituu esimerkiksi hammashoidosta (vuorokausi), flunssasta (kaksi viikkoa), tähystystutkimuksesta (kuusi kuukautta), tatuoinnista ja limakalvolävistyksestä (kuusi kuukautta). Pysyvään luovutusesteeseen johtavia sairauksia ovat esimerkiksi sepelvaltimotauti, aivoinfarkti, keuhkoahtaumatauti, epilepsia, pahanlaatuiset kasvaimet ja HIV. Pysyvään luovutuskieltoon johtaa myös esimerkiksi ruiskuhuumeiden käyttö sekä miesten välinen seksi.
