Venäjän valkoinen armeija
Wikipedia
Venäjän valkoinen armeija (ven. Белая Армия) tai Valkokaartit (ven. Белая Гвардия, белогвардейцы) oli venäläinen monarkistiliike, joka taisteli Venäjän sisällissodassa (1918–1921) punaisia sekä niin sanottuja Vihreää armeijaa (nationalistit) ja Mustaa armeijaa (anarkistit) vastaan. Se sai apua Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan muodostamalta Triple Ententelta. Valkoinen armeija taisteli muan muassa Etelä-Venäjällä, Krimin niemimaalla, Venäjän Tyynenmeren seudulla Amurin alueella, Pamirissa sekä Persian ja Venäjän rajamaastossa.
Valkoinen armeija keskittyi myös émigré-toimintaan. Valkoinen armeija auttoi monia anti-neuvostovenäläisiä pakenemaan muun muassa Berliiniin, Pariisiin, Harbiniin, Istanbuliin ja Shanghaihin. Monet valkoiset ja anti-neuvostomieliset venäläiset löysivät uuden kotinsa toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloista. Valkoisten toiminta Venäjän sisällissodassa oli suuri. He kärsivät tappion ja monet pakenivat ulkomaille, jossa he suunittelivat muun muassa vastavallankumousta ja bolševikien vastaista toimintaa. Monet valkoiset liittyivät ulkomailla asuinmaansa armeijaan. Monia valkoisia taisteli muun muassa Ranskan ja Saksan armeijassa toisen maailmansodan aikana.
[muokkaa] Tunnettuja valkoisia
- Mihail Aleksejev
- Anton Denikin
- Mihail Drozdovski
- Aleksandr Dutov
- Ivan Iljin
- Aleksei Kaledin
- Aleksandr Koltšak
- Lavr Kornilov
- Pjotr Krasnov
- Aleksandr Kutepov
- Sergei Markov
- Vladimir Mai-Majevski
- Jevgeni Miller
- Nikolai Romanov
- Viktor Pokrovski
- Grigori Semjonov
- Andrei Škuro
- Roman von Ungern-Sternberg
- Ariadna Tyrkova-Williams
- Pjotr Wrangel
- Nikolai Judenitš
- Stanisław Bułak-Bałachowicz
