Välirauhan aika
Wikipedia
Suomen historiassa Välirauhan aika tarkoittaa kahta toiseen maailmansotaan liittyvää aikaa:
- Aika talvisodan päättäneestä Moskovan rauhasta (13. maaliskuuta, 1940) jatkosodan alkuun (25. kesäkuuta, 1941) tunnetaan puhekielessä yleisesti Välirauhan aikana, vaikka se ei juridisesti sellainen ollutkaan.
- Jatkosodan päättäneen Moskovan välirauhansopimuksen (19. syyskuuta, 1944) ja Pariisin rauhansopimuksen ratifioinnin (29. elokuuta, 1947) välinen aika.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Talvi- ja jatkosodan välisen välirauhan aika
Neuvostoliitolle oli vuokrattu Moskovan rauhansopimuksen mukaan Hangon alue, jonne Neuvostoliitto vaati lisäksi läpikulkuoikeutta. Kesäkuussa 1940 Neuvostoliitto miehitti Baltian maat.
[muokkaa] Nimen synty
Nimitystä Välirauha alettiin käyttää välittömästi Moskovan rauhan solmimisen jälkeen. Edelliset usean suurvallan väliset sodat olivat päättyneet laajoihin kongresseihin, joissa monet sotien aikana syntyneet rauhansopimukset peruttiin tai muotoiltiin uusiksi (Esim. Versaillesin rauha ja Wienin kongressi). Moskovan rauhan ehdot koettiin niin kohtuuttomiksi, että uskottiin tuon sopimuksen joutuvan uudelleentarkistuksen alle tulevassa rauhankongressissa. Jo talvisodan loppupuolella oli Ranskan edustaja viitannut tällaiseen kongressiin painostaessaan Suomea pyytämään apujoukkoja Ranskalta ja Englannilta.
Vaihtoehtoisen näkökulman nimen syntyyn on tuonut professori Heikki Ylikangas, joka on korostanut Hermann Göringin lähettämää kirjettä, jossa valtakunnanmarsalkka kehottaa Suomea tekemään rauhan millä ehdolla hyvänsä, sillä Suomi saisi siitä korvauksen korkoineen myöhemmin, eli Suomi tekisi rauhan voidakseen sotia uudestaan myöhemmin. Tämä näkemys ei ole saanut laajaa kannatusta historioitsijoiden joukossa.
[muokkaa] Tapahtumat
Suomessa pidennettiin varusmiesten palvelusaikaa. 25000 reserviläistä pidettiin palveluksessa. Välirauhan aikaan puolustusvoimien vahvuus oli yli 100000 miestä. Suomalaisia miehiä lähti myös Saksaan sotilaskoulutukseen. Heidät sijoitettiin SS-Divisioona Wikingiin. Saksa suostui myös myymään aseita Suomeen ja sai läpikulkuoikeuden Norjaan.
Ns. ajopuuteorian mukaan Suomi ajautui jatkosotaan väistämättömästi, ilman omia toimiaan. Tämä näkemys on nykyisin (alkaen vuonna 1967 Peter Krosbyn aihetta käsittelevästä kirjasta) hylätty ja Suomen katsotaan aktiivisesti valmistautuneen talvisodassa menetettyjen alueiden takaisiin valtaamiseen.
Saksalaiset joukot valmistautuivat hyökkäämään Pohjois-Suomesta Neuvostoliittoa vastaan 1941 osana Operaatio Barbarossaa. Suomessa toteutettiin osittainen liikekannallepano 10. kesäkuuta ja täydellinen 17. kesäkuuta. Suomen ja Saksan merivoimat toteutti yhdessä Suomenlahden miinoituksen kesäkuussa. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoa vastaan 22. kesäkuuta, Suomi oli aluksi näennäisesti passiivinen ja muodollisesti puolueeton. Neuvostoilmavoimien pommitettua Suomen kaupunkeja 25. kesäkuuta, Suomi katsoi taas olevansa sodassa Neuvostoliiton kanssa. Saksan kanssa ei kuitenkaan tehty liittosopimusta.
[muokkaa] Jatkosodan jälkeinen välirauhan aika
Moskovan välirauha solmittiin jatkosodan päätteeksi 19. syyskuuta 1944. Siinä Suomi luovutti Moskovan rauhassa luovuttamansa alueet sekä sitoutui ajamaan maassa olevat saksalaisjoukot pois, mistä seurauksena oli Lapin sota. Lopullinen rauhansopimus solmittiin Pariisissa 1947.
