Undulaatti
Wikipedia
| Undulaatti | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Undulaatti (Melopsittacus undulatus) on alkujaan kotoisin Australiasta, jossa se onkin yleisin papukaijalintu. Ne liikkuvat siellä jopa miljoonien lintujen laumoissa. Ensimmäiset undulaatit saapuivat Australiasta Englantiin merimiesten matkassa 1800-luvun puolivälissä. Undulaatti saatiin pian saapumisestaan lisääntymään Hollannissa ja tästä alkoikin linnun menestystarina lemmikkinä. Vihreänkeltaisesta villistä undulaatista on saatu jalostuksen tuloksena mitä moninaisempia värimuotoja (ei kuitenkaan punaista, sillä undulaatit eivät pysty muodostamaan punaista pigmenttiä) ja jalostuksen tuloksena lemmikkiundulaateista on tullut kookkaampia kuin villistä alkumuodostaan. Undulaatit ovat taitavia matkijoita ja voivat oppia puhumaan. Ne kuuluvat taitavimpiin puhujiin pienestä koostaan huolimatta.
[muokkaa] Ruokinta
Undulaateille annetaan siemenseosta, jota löytyy useimmista kaupoista ja melkein kaikista lemmikkieläinliikkeistä. Siemenseoksen tulisi sisältää mm. kanariansiemeniä ja eri hirssilajikkeita. Linnulla tulee olla siemeniä tarjolla jatkuvasti, samoin raikasta vettä. Vesi pitää vaihtaa päivittäin. Linnulle tulee myös tarjota tuoreita hedelmiä ja marjoja, sillä pelkän siemenravinnon tarjoaminen voi aiheuttaa linnulle erilaisia puutostiloja. Hedelmien pitää kuitenkin olla kemiallisesti käsittelemättömiä. Avokadoa tulee välttää. Perinteisiä ihmisten ruokia esim. kahvia, lihaa ja makeisia ei missään nimessä saa antaa linnulle. Linnulle voi silloin tällöin tarjota siemenkelloja tai -tankoja, mutta ei kovinkaan paljon sillä linnuista tulee liikalihavia, jos niillä on jatkuvasti tarjolla herkkupaloja. Hirssitähkät kuuluvat myös undulaatin perusravintoon.
Undulaatille voi myös tarjota mm. seuraavia ulkoa kerättyjä kasveja: Kylänurmikka, josta ravinnoksi annetaan puolikypsät ja kypsät siemenröyhyt (voidaan pakastaa); Aitovirna, josta ravinnoksi lehdet ja kukat (sisältää runsaasti valkuaista); Verihirssi, josta ravinnoksi puolikypsät ja kypsät tähkät (voidaan pakastaa); Keto-orvokki, josta ravinnoksi avatut siemenkodat; Lutukka, josta ravinnoksi koko kasvit kimppuina; Orjanruusu, josta ravinnoksi hedelmät (sopivat pakastettaviksi). Älä missään nimessä kerää linnuille ruokaa saastuneista paikoista, teiden varsilta tai sellaisilta alueilta, jotka on myrkytetty rikkakasvin torjuntamyrkyillä tai muilla myrkyillä. Puhdista kasvit huolellisesti ennen tarjoamista.
Linnuille voi myös tarjota kalkkikiviä ja seepiansuomuja, joita saa eläinkaupoista ja joistain tavallisista kaupoista. Seepiansuomut voivat aiheuttaa naarasundulaateille munimisvaikeuksia, mutta muuten mitään vaaraa ei ole ellet aio pesittää lintujasi.
Linnuille voi myös tarjota idätettyjä siemeniä. Siemeniä liotetaan vuorokauden verran lämpimässä vedessä, jolloin ne alkavat itää ja samalla niiden ravintoarvo, mm. proteiinipitoisuus, kasvaa. Idätettyjä siemeniä kannattaakin antaa lisäravinnoksi erityisesti pesimisen ja sulkasadon aikana, jolloin lintujen oma proteiinivarasto on pienimmillään. Muista kuitenkin, että idätetyt siemenet pilaantuvat helposti lämpimässä huoneessa. Kaada aina liotusvesi pois, huuhtele siemenet hyvin siivilässä juoksevalla vedellä ja valuta liika vesi huolellisesti pois, ennen kuin annat siemenet lemmikillesi. Kumoa ne sitten erilliseen ruokakuppiin, joka on kiinnitetty häkin seinään. Jos annat siemenet aamulla, ota kuppi pois illalla, ja pese se huolellisesti seuraavaa aamua varten. Puhdista samalla häkin pohja, jotta pudonneet siemenet eivät jää sinne pilaantumaan. Herneitä, papuja kuin linssejäkin voidaan liottaa vedessä ja tarjota linnulle lisäravinnoksi. Kananmuna on myös hyvä proteiinin lähde.
[muokkaa] Häkki
Mitä suurempi häkki, sen parempi. Jonkinlainen minimikoko on esim. 75 x 40 x 80 senttimetriä, mutta ja ruokakuppeja esim. ruuansulatushiekkaa varten. Lelujakin olisi hyvä olla virikkeenä, mutta niitä kannattaa vaihdella etteivät linnut kyllästyisi. Orsien pitäisi olla eripaksuisia jotta linnun jalkojen lihakset vahvistuisivat ja kynnet kuluisivat. Parhaita ovat ulkoa kerätyt oksat. Orret eivät kuitenkaan ikinä saa olla niin ohuita, että linnun jalat menevät kokonaan sen ympäri ja vielä reilusti ylikin. Orsien läpimitan olisi hyvä olla yli 1,5 senttimetriä. Orret tulisi simaattien alapuolella.
Häkki pitää siivota kaksi tai kolme kertaa viikossa, mutta mitä enemmän undulaatteja, sitä useammin häkki pitää siivota. Vaikka olisikin vain yksi undulaatti, olisi suositeltavaa siivota häkki kaksi kertaa viikossa. Hygienian kannalta olisi myös hyvä sirotella häkin pohjalle puhtaiden papereiden päälle ruuansulatushiekkaa. Käytä ainakin kuukauden vanhoja sanomalehtiä sillä tuoreista sanomalehdistä irtoaa mustetta jalkoihin, kun linnut tepastelisivat niiden päällä häkin pohjalla eikä ikinä tiedä millaisia haittoja muste lintujen jaloissa aihauttaisi.
Linnut olisi myös hyvä sumuttaa muutaman kerran viikossa haalealla vedellä mieluisesti häkin siivouksen yhteydessä. Älä sumuta lintuja läpämäriksi vaan heleän kosteaksi äläkä sumuta niitä yötä vasten. Vaihtoehtoisesti voit myös laittaa kylpyastian häkkiin ja antaa undulaattejen kylpeä siinä.
Linnut pitää myös päästää päivittäin lentelemään vapaana huoneeseen sillä häkissä ne eivät saa liikuntaa kovinkaan paljon. Aina ennen kuin päästät linnut pois häkistä varmista ettei huoneessa ole minkäänlaisia myrkkykasveja, laita ikkunat kiinni ja peitä ne ettei lintu lennä vahingossa niitä päin. Varmista myös, ettei lintu pääse mihinkään muihin huoneisiin ja että huoneessa, jossa pidät lintuja vapaana ei ole minkäänlaisia teräviä kulmia tai koloja, jonne lintu voi vahingossa mennä ja jäädä jumiin. Varmuuden vuoksi kannattaa myös poistaa roskakori huoneesta, ettei lintu vahingossa putoa sinne. Kannattaa myös tarkistaa, ettei huoneessa ole mitään kuumia esineitä, joissa lintu voisi polttaa itsensä.
Yöksi häkin voi peittää tummalla peitolla, etteivät linnut ala sirkuttaa aamuvarhaisella. Tällaista tapahtuu joskus, varsinkin kesällä.
[muokkaa] Lisääntyminen
Undulaatit lisääntyvät melko helposti vankeudessa. Ne voivat pesiä mihin vuodenaikaan tahansa, mutta ne ovat parhaassa pesimävireessä keväällä. Pitää kuitenkin muistaa, ettei alle 1-vuotiaita undulaatteja saa pesittää. Ne eivät ole vielä tarpeeksi vahvoja kestämään rasituksia, eivätkä välttämättä osaa hautoa munia/hoitaa poikasia. Samoja undulaatteja saa pesittää korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, etteivät ne rasittuisi liiaksi. Pesäpönttöön on laitettava jotain pehmikettä, mutta ei sahanpurua (sahanpuru/jyrsijäpuru menee linnun sieraimiin ja aiheuttaa hengitysvaikeuksia). Noin viikon kuluttua parittelusta alkaa munia ilmestyä pönttöön joka toinen päivä. Naaras munii yleensä 4-6 munaa, joita se hautoo noin kolme viikkoa. Poikaset kuoriutuvat munimisjärjestyksessä, eli kaikki poikaset ovat eri ikäisiä. Molemmat vanhemmat osallistuvat niiden hoitoon. Kolmiviikkoisina poikaset alkavat kurkkia pesästä. Emot ruokkivat poikasia vielä jonkin aikaa pesästä lähdön jälkeen. Undulaattivauvat ovat valmiita uuteen kotiin noin 2 kuukauden iässä (pitää varmistaa, että poikaset osaavat syödä itse ja lentää).
