Torpedovene
Wikipedia
Torpedovene on pienehkö ja nopea sota-alus, jonka tarkoitus on hyökätä suurempia pinta-aluksia, erityisesti taistelulaivoja ja muita suuria, hitaita ja vahvasti aseistettuja aluksia vastaan nopeudellaan ja ketteryydellään, aseistuksena torpedot.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
1800-luvun lopulla, kun ryhdyttiin rakentamaan suuria metallirunkoisia aluksia ja kun gyroskoopin avulla tasattiin aaltojen vaikutusta, voitiin kehittää erittäin suuria tykeillä aseistettuja laivoja, erityisesti taistelulaivoja ja myöhemmin suurimpia dreadnought-luokan aluksia. Näiden rakentaminen oli niin kallista, että vain rikkaimmilla mailla oli varaa pysytellä laivastokilpavarustelussa näiden alustyyppien osalta. Samanaikaisesti lisääntyvä panssarointi hidasti suuria taistelulaivoja ja järeiden tykkien, joita tarvittiin tämän panssaroinnin lävistämiseen, tulinopeus oli huono. Tämän takia ryhdyttiin tutkimaan mahdollisuutta hyökätä pienillä ja nopeilla aluksilla sekä pienemmillä kustannuksilla taistelulaivoja vastaan. Torpedon kehittäminen antoi aseen, jolla pystyi vaurioittamaan ja upottamaan minkä tahansa taistelulaivan.
[muokkaa] Ensimmäiset torpedoveneet
Useat laivastot aloittivat torpedoveneiden rakentamisen 1800-luvun lopulla. Nämä olivat pieniä, noin 30–50 metrisiä aluksia, jotka oli aseistettu muutamalla torpedonlaukaisimella ja kevyllä tykeillä. Voimanlähteenä käytettiin höyrykoneita, joilla saatiin nopeudeksi 20–30 solmua (37–56 km/h). Tällaiset alukset olivat suhteellisen halpoja ja niitä voitiin rakennuttaa suuria määriä mahdollistaen näin massahyökkäykset suurempia laivastoja vastaan. Vaikka osa tuhoutuisi suurempien laivojen tykkitulessa ennen ampumaetäisyydelle pääsemistä, niin yhdenkin taistelulaivan upottaminen olisi voitto, jos verrataan kustannuksia.
Ensimmäinen torpedovene oli Norjan kuninkaallisen laivaston HNoMS Rap ("Nopea"), joka tilattiin Cheswickistä, Englannista vuonna 1873. Ensimmäinen raportoitu torpedojen laukaisu torpedoveneestä (joka oli laskettu liikkeelle taistelulaivasta) taistelutilanteessa tapahtui keisarillisen Venäjän laivaston amiraali Stepan Makarovin toimesta 16. tammikuuta 1877, jolloin käytettiin itse liikkuvia Whitehead-torpedoja turkkilaista taistelulaivaa vastaan Turkin sodassa 1877–1878.
[muokkaa] Vastatoimet
Torpedoveneiden ilmestyminen merille aiheutti toimintaa laivastoissa ympäri maailmaa, kun pienempiä ja tulinopeudeltaan nopeampia tykkejä alettiin asentamaan laivoihin, jotta uusi uhka pystyttäisiin torjumaan. Lopulta muodostui kokonaan uusi laivaluokka, torpedovenehävittäjät, torjumaan torpedoveneitä. Nämä uudet laivat, jotka nykyään tunnetaan yksinkertaisesti hävittäjinä, olivat itse asiassa suurennettuja torpedoveneitä, yhtä nopeita, mutta niissä oli suuremmat tykit, jotta ne voivat hyökätä torpedoveneitä vastaan ennen kuin ne olisivat lähellä laivaston pääjoukkoa. Hävittäjät olivat aseistettu myös torpedoilla. Laivastotaktiikkaa hiottiin, jotta hävittäjät voisivat toimia tarpeeksi kaukana pääjoukosta torjuakseen torpedoveneet, mutta ollakseen kuitenkin tarpeeksi lähellä, jottei vihollinen pystyisi tuhoamaan niitä.
Hävittäjät olivatkin niin paljon käytännöllisempiä, monipuolisempia ja merikelpoisempia kuin torpedoveneet, joten ne lopulta syrjäyttivät suurimman osan torpedoveneistä. Ennen toista maailmansotaa klassisia torpedoveneitä oli käytössä vain pienissä määrin joissain laivastoissa, esimerkiksi Saksan ja Ranskan laivastoilla. Tuonaikaiset torpedoveneet olivat 70–100 metrisiä ja ne oli aseistettu torpedoputkien lisäksi 2–3 tykillä, jotka olivat tyypillisesti 100 mm:ä kaliiperiltaan. Tällaisista aluksista luovuttiin sodan jälkeen.
[muokkaa] Maailmansodat ja nykyisyys
Ennen ensimmäistä maailmansotaa, kun torpedoveneiden koko kasvoi ja niitä aseistettiin raskaimmilla tykeillä, ilmestyi niiden rinnalle uusi, erilainen torpedovenetyyppi, jotka olivat jälleen alkuperäisen periaatteen mukaisesti nopeita ja pieniä aluksia. Polttomoottorin sijoittaminen voimanlähteeksi mahdollisti paljon suuremman tehon saamisen pienemmästä koneesta.
Tuloksena syntyi pieni torpedovene, noin 15–30 metriä (50–100 jalkaa) pituudeltaan ja 30–50 solmua (56–93 km/h) nopeudeltaan, aseistuksena 2–4 torpedoa kiinteissä torpedoputkissa ja useita konekivääreitä. Sellaiset torpedoveneet pysyivät käyttökelpoisina toiseen maailmansotaan asti, mainittavampina edustajina brittien Kuninkaallisen laivaston moottoritorpedoveneet (MTB), Kriegsmarinen S-Booten (Schnell-boot, brittien nimitys E-boat) ja Yhdysvaltain PT-boats (Patrol Torpedo). Klassinen torpedovenetaistelu oli helmikuussa 1942 suoritettu Operaatio Kerberos, jossa saksalaiset S-veneet ja hävittäjät puolustivat taisteluristeilijöitä Scharnhorstia ja Gneisenauta sekä risteilijää Prinz Eugen ja useita pienempiä aluksia Kuninkaallisen laivaston moottoritorpedoveneiden hyökkäyksiltä.
Kuitenkin laivojen nopeudet kasvoivat koko ajan ja torpedoveneiden käytettävyys kärsi siitä, vaikkakin niillä oli vielä pieni nopeusetu jonka avulla ne saattoivat ottaa kiinni suurempia laivoja. Tätä etua pystyi kuitenkin käyttämään vain lyhyillä matkoilla, kuten Operaatio Kerberos osoitti. Vielä suurempi muutos oli partiolentokoneiden laajeneva käyttö, jolloin torpedoveneet olivat itse maaleina ennen kuin edes ehtivät nähdä omia kohteitaan. Laivatyyppi ei hävinnyt kokonaan ohjusten ansiosta. Nykyään monilla laivastoilla on vanhojen torpedoveneiden kokoisia ja tyyppisiä aluksia, jotka on aseistettu torpedojen sijaan meritaisteluohjuksilla, joiden kantomatka on 30–70 kilometriä. Tämä vähentää nopeuden merkitystä kohteiden etsinnässä ja sallii laajemmat liikkeet kohdetta lähestyttäessä. Lentokoneet ovat edelleen tällaisten alusten suurin uhka, joten niillä operointi ilman ilmasuojaa on erittäin riskialtista. Torpedoveneitä on tiettävästi tällä hetkellä eniten Pohjois-Korean laivastolla. Arviotu määrä on noin sata kpl.
[muokkaa] Torpedoveneet Suomessa
- Venäjän Itämeren laivastolta perityt Torpedoveneet S1-S5. Torpedovene S2 upposi myrskyssä Pohjanlahdella 4. lokakuuta 1925.
- Britannian torpedoveneet operoivat Suomenlahden itäosissa erityisesti Kronstadtia vastaan vuosina 1919-1920.
- Suomen laivastolle hankittiin moottoritorpedoveneitä 1920-luvulla ja sotien aikana, viimeiset 1947.
- Suomalaiset moottoritorpedoveneet upottivat II maailmansodan aikana useita neuvostoliittolaisia ja saksalaisia aluksia. Venepäällikkö ja laivueenkomentaja Jouko Pirhonen nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi.
- Neljä italialaista MAS-merkkistä moottoritorpedovenettä operoi osana Suomen Laatokan-laivastoa jatkosodan aikana.
- Pariisin rauhansopimus 1947 kielsi Suomea pitämästä moottoritorpedoveneitä. Laivastolle hankittiin 1950- ja 1960-luvuilla moottoritykkiveneitä, jotka erosivat käytännössä vain niin että rauhan aikana niissä ei ollut torpedoputkia.
