Tornio

Tornionjoen suisto on ollut asutettu viimeisestä jääkaudesta lähtien. Vuoteen 1995 mennessä alueelta on löydetty 16 muinaista asumusta. Ne ovat samankaltaisia kuin Voullerimista noin 6000–5000 eaa. löydetyt. Ruotsin puoleisen seudun uskotaan olevan vanhin pysyvä asutuspaikka Skandinavian alueella (tieto vuodelta 2004). Teoria, että alue on ollut asumaton ennen viikinkien aikaa, on hylätty.

Tornion perusti Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf vuonna 1621. Ennen perustamistaan Tornio tunnettiin kauppateiden kohtaamispaikkana, mistä lähtivät Pohjolan halutut tuotteet, lohi ja Lapin turkikset maailman markkinoille. Tornio on Lapin vanhin kaupunki.

1800-luvulle saakka keminsaamea puhuvat ihmiset asuttivat aluetta. Keminsaame kuuluu itäsaamelaisiin kieliin.

Tornio on nimetty Suomen länsirajaa pitkin laskevan Tornionjoen mukaan. Nimensä joki on oletettavasti saanut pohjoissaamelaisesta sanasta Duortnosjávri.

Tornio sai kaupunkioikeutensa Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin määräyksestä vuonna 1621 ja on virallisesti perustettu Suensaareen (sudensaari). Nimi on mahdollisesti tullut erään alueen maanomistajan mukaan, tai sitten sanasta Swensarö, ruotsalaisten saari. Kaupunki perustettiin tunnustukseksi Tornion saavuttamasta asemasta kaupankäynnin keskuspaikkana 1500-luvun kuluessa. Tornio kasvoi pohjoisen suurimmaksi kauppakaupungiksi ja oli muutamia vuosia Ruotsin kuningaskunnan varakkain kaupunki. Huolimatta vilkkaasta kaupankäynnistään Lapin ja merentakaisten alueiden kanssa kaupungin väkiluku pysytteli reilun 500 ihmisen tasossa satojen vuosien ajan.

1800-luvulla Torniossa vieraili muutamia tutkimusmatkailijoita Keski-Euroopasta jotka tulivat tutkimaan arktisia alueita. Merkittävin tutkimusmatka tapahtui vuosina 1736–1737, kun Pierre Louis Moreau de Maupertuis tutkimusryhmineen Ranskan akatemiasta (Academie Française) saapui tekemään mittauksia Tornionjoen varrelle. Muun muassa Aavasaksan laelta tehtyjen kolmiomittauksien avulla onnistuttiin todistamaan, että Maa on navoiltaan litistynyt pallo, geoidi.

Lapin kaupankäynti, josta Tornio oli riippuvainen, alkoi hiipua 1800-luvun aikana. Maannousun vuoksi joki oli tullut liian kapeaksi vesiliikennöintiin ja Tornion satama jouduttiin siirtämään alajuoksua kohti. Merkittävin isku varakkaalle kaupungille tapahtui kuitenkin Suomen sodassa vuonna 1808, jonka päätteeksi Suomi liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa. Raja vedettiin pitkin Muonionjoen syvintä väylää pitkin jatkuen Tornionjoen suistoon asti. Linjaus jakoi Lapin kahteen osaan, joka oli kohtalokasta kaupankäynnille. Muusta rajalinjauksesta poiketen Venäjän tsaari vaati Tornionjoen väylän länsipuolella sijaitsevaa Suensaarta ja sen mukana Tornion keskustaa liitettäväksi Venäjään. Ruotsalaiset perustivat Haaparannan kylän (nykyään kaupunki) rajan länsipuolelle tasapainottamaan Tornion menetystä.

Venäjän vallan aikana Tornio oli pieni varuskuntakaupunki. Kaupankäynti vilkastui vain Krimin sodan ja ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Tällöin Torniosta muodostui tärkeä rajanylityspaikka. Ensimmäisen maailmansodan aikana Torniolla ja Haaparannalla oli ainoa yhteys Venäjän ja heidän läntisien liittolaistensa välillä.

Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 Tornio menetti varuskuntansa. Kaupungin väkiluku alkoi kuitenkin kasvaa tasaisesti. Lapin sodassa, toisen maailmansodan loppupuolella, Suomen piti rauhansopimuksen ehtona poistaa Saksan sotilaat maasta. Tornion kaupungin keskustan tuntumassa käytiin Lapin sodan merkittävin taistelu, kun Oulusta meriteitse saapuneet tuhannet suomalaissotilaat rantautuivat saksalaisten valtaaman kaupunkiin. Nopeasti onnistunut takaisinvaltaus ilmeisesti pelasti kaupungin polttamiselta. Siten esimerkiksi Tornion merkittävimpiin vanhoihin rakennuksiin kuuluva puukirkko vuodelta 1686 säilyi.

Nykyisen alueensa Tornio saavutti vuonna 1973, jolloin naapurikunnat Alatornio ja Karunki liitettiin Tornion kaupunkiin.

Toisen maailmansodan jälkeen kaupungissa on työllistänyt etenkin Hartwallin omistuksessa oleva panimo, joka tunnetaan Lapin Kulta -oluestaan. Outokumpu Oyj rakensi Röyttän kaupunginosaan 1960-luvulla ruostumattoman teräksen raaka-ainetta valmistavan ferrokromitehtaan ja vuonna 1976 siellä käynnistyi yhtiön ruostumatonta terästä tuottava tehdas. Myös Tornionjokilaakson matkailu on kasvanut viime vuosina.

[muokkaa] Talous

Tornion merkittävin työnantaja on Outokumpu, jonka ruostumatonta terästä valmistava tehdas työllistää yli 2 000 henkeä. Torniossa toimii myös Hartwallin (aiemmin Lapin Kulta) olut- ja virvoitusjuomatehdas. Hartwall on nykyisin osa isobritannialaista Scottish & Newcastle -konsernia, joka on yksi Euroopan suurimmista olutyhtiöistä.

[muokkaa] Rajalla

Tornion sijainnin hyödyntäminen on piristänyt alueen kehitystä ja rajakaupungit Tornio ja Haaparanta ajavat yhteistä På Gränsen – Rajalla -hanketta. Raja-alueelle on rakennettu muun muassa IKEAn tavaratalo. Muita rajan ylittäviä isohkoja liikekiinteistöjä on jo suunnitteilla.

[muokkaa] Kieli

Torniossa puhuttu murre ei juuri poikkea muiden länsirajan kuntien asukkaiden murteesta. Sen sijaan Ruotsin puolella asuvat tornionlaaksolaiset puhuvat ruotsinkielen ohella yleisesti meänkieltä eli tornionlaaksonsuomea, joka poikkeaa selvästi Suomen puolen peräpohjalaismurteista etenkin ruotsinkielen huomattavan vaikutuksen vuoksi sanastoon.

[muokkaa] Kaupunginosat

Näätsaari
Pudas
Kantojärvi

Palosaari
Karunki
Martimo

Vojakkala
Liakka
Lautamaa

Luotomäki
Laivaniemi
Sattajärvi
Varajärvi

Raumo
Ruottala
Laivajärvi
Kourilehto

[muokkaa] Urheilu

Tornion urheiluelämä on viimeisen sadan vuoden aikana ollut vilkasta. Tornionseudun ensimmäiset urheilukilpailut olivat hiihtokilpailut Tornionjoen jäällä 1894.

Vuosisadan alussa urheilutoiminta käynnistettiin Tornion Pyryn puitteissa, joka perustettiin marraskuussa 1905 suurlakon jalkitunnelmissa jatkamaan kansalliskaartin toimintaa. Palloilulajeille perustettiin vuonna 1935 oma seura, Tornion Palloveikot (ToPV), jonka lajeina olivat kesäisin jalkapallo ja talvisin jääpallo. Itsenäisyyden kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä suojelukuntajärjestö oli keskeinen urheilutoiminnan järjestäjä. Erityisesti ammunta ja pesäpallo kesäisin sekä hiihto ja ampumahiihto talvisin olivat suojeluskuntaurheilun päälajeja. Ammunnan, hiihdon ja ampumahiihdon kilpailupaikoiksi muodostui Kokkokankaan maasto. Jalka- ja pesäpalloilun pelipaikkana toimi Torikenttä sekä jääpalloilun Tornionjoen jää.

Toisen maailmansodan jälkeen kaupunkiin perustettiin lisää seuroja, TUL:ään kuuluva Tornion Tarmo sekä palloilupuolelle uusi erikoisseura Tornion Pallo-47 (TP-47) Tornion VR:läisten toimesta. TP-47 tuli tunnetuksi myöhemmin erityisesti jalkapalloseurana.

1970-luvulta lähtien urheilupuolella erikoistuminen tiettyyn lajiin on ollut tyypillistä myös Torniossa. ToPV on erityisesti jääpalloseura ja TP-47 jalkapalloseura. Muita palloilupuolen erikoisseuroja tällä hetkellä ovat jääkiekkoilun erikoisseura Tornion IHC, lentopallossa Tornion Lentis-88 ja kaukalopallossa Tornion Palloketut. ToPV on myös kaupungin salibandyn ykkösseura. Hiihdon ja yleisurheilun alueella ykkösseuran aseman on ottanut Alatornion Pirkat.

Palloilulajien pyhättönä on toiminut 1950-luvulta lähtien Pohjan Stadion, joka 1980-luvulta lähtien on olllut yksinomaan yleisurheilijoiden ja jalkapalloilijoiden käytössä. Jääpalloilijoiden peliareenana toimi 1980- ja 90-luvuilla Näränperän luonnonjääkenttä ja 1990-luvulta lähtien peliareenana on ollut Haaparannan Gränsvallenin tekojää. Jääkiekkoilu, kaukalopalloilu ja lentopalloilu ovat saaneet areenansa Putaan urheilukeskuksesta. Hiihtourheilun pääpaikaksi on muodostunut Puuluodon hiihtokeskus.

Muiden urheilulajien suorituspaikkoja ovat Putaan uimahalli uimareille, Laivakangas raviurheilulle ja haulikkoampujille, Näränperä jousiampujille sekä Röyttä purjehtijoille.

Tunnettuja Torniossa kasvaneita urheiljoita vuosikymmenien varrelta ovat olleet mm. yleisurheilija, olympiavoittaja Ville Pörhölä, yleisurheilija Tauno Kontio, hiihtäjä Jari Isometsä, ammattijalkapalloilija Teemu Tainio sekä pujottelija, maailmanmestari Kalle Palander.