Suomen pankkikriisi

Wikipedia

Suomen pankkikriisi oli Suomessa 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa tapahtunut rahoitusalan ongelmavyyhti, joka johti maan historian syvimpään lamaan.

Sisällysluettelo

1 Perussyyt
2 Tapahtumat
3 Tapahtumat aikajärjestyksessä (puutteellinen luettelo)
4 Katso myös
5 Kirjallisuutta
6 Lähteet
7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Perussyyt

Pankkikriisin suurin syy oli Holkerin ja Liikasen hallituksen "Suuri verouudistus" 1980-luvun puolivälissä. Ennen uudistusta yritysten veroprosentti oli ollut korkea, mutta tarjolla oli suuri määrä varauksia ja vähennyksiä. Uudistuksessa varaukset poistettiin, mikä aiheutti useimmiten verojen kaksinkertaistumisen.

Yrityksille jäi vain yksi verosuunnittelukeino, ottaa velkaa ja investoida. Korot sai vähentää verotuksessa, samoin 30% poiston investoinneista. Näin yritykset myös tekivät. Kun samaan aikaan pankkitoimintaa vapautettiin ja valuuttalainat tulivat mahdollisiksi, yritykset ottivat "edullista" valuuttalainaa. Valuuttalaina lisäsi kierrossa olevan rahan määrää noin 20-kertaisesti alkuperäiseen lainaan verrattuna (fractional banking system, rahan määrä lisääntyy kunnes koko alkuperäinen lisäys on kulunut pankkien kassavarantovelvoitteeseen). Tämä sopi pankeille erityisen hyvin, koska pankit saivat senaikaisen 1% tai suuremman korkomarginaalin koko rahamäärän lisäyksestä. Eli yhden miljoonan valuuttalaina tuotti pankeille (kokonaisuutena) 200.000-400.000 markan vuotuisen tuoton.

Suomessa koitti ennennäkemätön nousukausi ja pankit olivat valloittamassa maailmaa. Lasku tuli maksettavaksi viisi vuotta myöhemmin.

[muokkaa] Tapahtumat

Suomen pankkikriisin oireet nousivat julkisuuteen, kun SKOP oli ajautunut ylitsepääsemättömiin vaikeuksiin kovaa vauhtia kasvaneiden koti- ja ulkomaisten lainojensa hoidossa. SKOP näytteli keskeistä roolia 1980-luvun pankkikriisissä. Kriisi alkoi virallisesti 19. syyskuuta 1991. Silloin Suomen Pankki ilmoitti, että ottaa SKOPin hoitoonsa. Pohjola pitää käännekohtana kuitenkin jo vuotta 1990, jolloin reaalikorot nousivat voimakkaasti, ja hänen mukaansa ensimmäiset merkit kriisistä olivat nähtävissä jo 1980-luvun puolivälissä.

Nopeasti kärjistynyt rahoituskriisi levisi nopeasti koko Suomen rahoitusjärjestelmään 1990-luvun alkupuolella ja oli osa maan kansantalouden tuolloin kokemaa syvää lamaa. Työttömyys nousi 3,2%:sta 16,7% vuosina 1990–1994.

Pankkikriisi sekoitti täydellisesti rahoitusjärjestelmän perinteisen korttipakan ja leirit. Kansantalouden noustessa lamasta SKOP ja säästöpankkileiri olivat kadonneet. Pankkikriisin seurausta oli myös KOP:n ja SYP:n (tark. SYP:n emoyhtiön Unitas Oy:n) fuusioituminen Merita-Pankki Oy:ksi vuonna 1995.

Pankkikriisin ja sitä seuranneen laman syiksi voidaan A-P Pietilän mukaan katsoa neljä keskeistä päätekijää. Näitä olivat:

kevättalvella 1989 alkanut poikkeuksellisen syvä laskukausi ja sen mukanaan tuomat konkurssit, luottotappio ja työttömyys
idänkaupan romahdus
sosiaalidemokraattien ja keskustan punamultahallitusten yhteispolitiikka
kansainvälinen talouspoliittinen liberalismi

Nämä neljä kokonaisuutta loivat taustan suomalaiselle pankkituholle, jota entisestään pahensi monien pankkimiesten taitamattomuus toimia vapaan rahan markkinoilla. Keskeisenä ongelmana oli se, että pankit valuuttasäännöstelyn ja suorien ulkomaanlainojen kiellon kumoamisen jälkeen antoivat ja ottivat liikaa luottoa, aiheuttaen lopulta kansantalouden ylikuumenemisen. Se näkyi erityisen selvästi pörssikursseissa sekä asuntojen ja kiinteistöjen hinnoissa.

Helsingin kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen professori Matti Pohjolan mukaan talouskriisin syynä oli pääoman tehoton käyttö (Matti Pohjola (1996), ”Tehoton pääoma. Uusi näkökulma taloutemme ongelmiin”, WSOY, Porvoo).

Vastaavanlainen kriisi koettiin kymmenissä eri maissa, alkaen 1970-luvun alussa Chilessä, sitä mukaa kun pankkitoiminnan liberalisointeja suoritettiin.

Pankkikriisin laukaisi lopulta se, että Kansallis-Osake-Pankki ja Suomen Yhdyspankki kieltäytyivät ostamasta SKOP:n markkinoille laskemia sijoitustodistuksia pörssissä niiden nimellisarvostaan. Tällöin SKOP:n tulorahoitus uupui, eikä SKOP enää kyennyt vastaamaan sitoumuksistaan (rahat loppuivat). Vaikka Suomen Pankin johtaja Esko Ollila julisti julkisuudessa, että Suomen Pankki vastaa SKOP:n sitoumuksista, ei mitään enää ollut tehtävissä ja Suomen Pankki otti SKOP:n hoitoonsa 19. syyskuuta 1991. Sanomalehdet otsikoivat "SKOP putosi Suomen Pankin syliin".

Tämän jälkeen alkoi koko pankkimaailmaa vaivaava kriisi paljastua. Pankit ilmoittivat julkisuudessa miltei päivittäin jatkuvasti kasvavista ongelmaluottojen määristä. Erityisesti säästöpankkiryhmittymän luottotappiot olivat mittavat mikä johti lähes kaikkien säästöpankkien häviämiseen fuusioiden ja myyntien myötä maasta. Myös Kansallis-Osake-Pankin ilmoitettiin olevan suurissa vaikeuksissa kun taas Suomen Yhdyspankki oli selviytynyt hiukan paremmin. Osuuspankkiryhmittymään kuuluvat pankit eivät sen sijaan ajautuneet vaikeuksiin.

Pankkikriisin seurauksena eduskunta päätti pankkituen myöntämisestä vaikeuksiin ajautuneille pankeille. Se, että veronmaksajat näin pantiin tukemaan suurpääomaa tyrmistytti aikalaisia todennäköisesti eniten. Pankkikriisin taustalla häämötti kysymyksenasettelu siitä, oliko yhteiskunnan hyödyllisempää antaa pankkijärjestelmän luhistua - mikä olisi ainakin tilapäisesti tuhonnut yhteiskunnan maksujärjestelmät, eli laskujen maksujärjestelmät, palkkojen maksut jne. vai tukea pankkeja. Pienempänä pahana eduskunta valitsi pankkien tukemisen yhteiskunnan voimavaroin.

[muokkaa] Tapahtumat aikajärjestyksessä (puutteellinen luettelo)

30.4.1992 – Valtion vakuusrahasto perustetaan.
Marraskuu 1992 – Kansallis-Osake-Pankki ostaa STS-Pankin osake-enemmistön.
Marraskuu 1992 – Erillisen sopimuksen perusteella STS-Pankin talletukset siirretään Kansallis-Osake-Pankille.
Kevät 1993 – Erillisen sopimuksen perusteella STS-Pankin terve luottokanta siirretään Kansallis-Osake-Pankille.
Heinäkuu 1993 – STS-Pankin toiminimi muuttuu Siltapankki Oy:ksi.
Marraskuu 1993 – Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy perustetaan.
Marraskuu 1995 – Kansallis-Osake-Pankki myy Siltapankin osakkeet yhden markan kauppahinnasta Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy:lle.
Joulukuu 1995 – Siltapankki muuttuu omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-Silta Oy:ksi.