Suomen kaarti

Wikipedia

Nykyisen Kaartin pataljoonan autonomian aikaisen esikuvan mukainen lippu paraatissa (SA-kuva)

Suomen kaarti eli Kaartin pataljoona oli Venäjän vallan aikana ainoa suomalainen kaartin joukkoyksikkö.

[muokkaa] Historia

Vuonna 1817 perustettiin 150-miehinen opetuskomennuskunta Suomen sotaväkeä varten. Seuraavana vuonna se sai nimekseen Helsingin Opetuspataljoona. Vuonna 1827 pataljoona sai nimen Suomen Opetustarkk'ampujapataljoona ja sen miesluku nostettiin 300:sta 500:aan.

Vuonna 1829 kaarti korotettiin nuoren kaartin venäläiseen arvoon ja se sai nimen Henkivartioväen 3. Suomen Tarkk'-ampujapataljoona. Vuonna 1831 pataljoona otti osaa Puolan kapinan kukistamiseen. Huomattavimpaan taisteluunsa pataljoona joutui Turkin sodassa vuonna 1877, jolloin se otti 24. lokakuuta osaa rynnäkköön Gornyj Dubnjakia vastaan. Taistelussa kaatui 24 miestä ja haavoittui 5 upseeria ja 87 miestä.

Seuraavana vuonna pataljoona korotettiin vanhan kaartin arvoon. Vuodesta 1881 pataljoonaa täydennettiin asevelvollisilla, eikä värväyksellä kuten aiemmin. Kaarti lakkautettiin vuonna 1905. Toimintansa aikana Suomen kaartin pataljoona oli ainoa Suomen sotaväen kansainvälisiin tehtäviin käytetty osasto: vain se saatiin asevelvollisuuslain mukaan lähettää Suomen ulkopuolelle taistelutehtäviin. Vaikka vanhan väen suomalaisia asevelvollisia ei koskaan käytettykään sotatoimissa, kaartin pataljoona harjoitteli vuosittain Venäjällä muiden kaartin joukko-osastojen kanssa.

Kaarti tarkoitti alun perin hallitsijan henkivartioväkeä. Tästä käsite levisi laajemmaksi tarkoittamaan hyvää joukko-osastoa. Venäjällä kaartinrykmenttejä arvostettiin enemmän kuin tavallisia linjarykmenttejä, minkä vuoksi nuoren ja vanhan kaartin arvosta kannatti kilpailla. Kaartin joukko-osastot nauttivat keisarin erityistä suojelusta: keisariperheen jäsenet toimivat niiden kunniakomentajina ja kaartinrykmenteistä linjarykmentteihin siirtyneet upseerit saivat automaattisesti ylennyksen seuraavaan arvoasteeseen. Suomessa kaartin pataljoona nautti erityistä arvostusta, koska se edusti Suomen Venäjän puolustukseen antamaa panosta. Kaartinjoukko-osaston arvo merkitsi tämän panoksen tunnustamista.

Suomen kaarti lakkautettiin palveluksen alueellisen laajuudesta ja sitä seuranneista kutsuntalakoista 1901-1903 johtuneen riidan tuloksena 1905, koska asevelvollisuus Venäjän armeijassa korvattiin sotilasmiljoonilla.

Itsenäistymisen ja sisällissodan jälkeen 16. toukokuuta 1918 pidettiin Helsingissä suojeluskuntien ja armeijan voitonparaati, johon otti osaa 12 000 suojeluskuntalaista ja vakituisen armeijan sotilasta. Tällöin voittoisan valkoisen osapuolen ylipäällikkö Mannerheim ilmoitti, että paraatissa läsnä olevat joukot saavat kunnianimet Suomen Valkoinen kaarti, Kaartin jääkärirykmentti ja Karjalan kaartinrykmentti. Suomen Valkoiseen kaartiin sisältyivät Lapualta, Vöyristä ja Vaasasta kootut suojeluskunnat. Puolustusvoimien järjestäytyessä vakituiselle pohjalle tuli pääkaupunkiseudun jalkaväkiosastosta Suomen valkoinen kaarti Suomen kaartin muistoa kunnioittaen.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa palattiin yksiköiden numeroinnista maakunnallisiin nimiin vuonna 1958, jolloin myös Helsinkiin saatiin taas Kaartin pataljoona. Sittemmin Kaartin pataljoona yhdistettiin Uudenmaan jääkäripataljoonan kanssa Kaartin jääkärirykmentiksi, joka on erikoistunut pääkaupunkiseudun kohteiden suojaamiseen ja asutuskeskustaisteluun. Lisäksi rykmentti asettaa kunniavartion presidentin linnan edustalle ja sen sotilaspoliisikomppania toimii kunniakomppaniana valtiollisissa tilaisuuksissa. Kaartin jääkärirykmentti on sijoitettuna tällä hetkellä (2006) Santahaminan varuskuntaan.