Strela-2
Wikipedia
9K32 "Strela-2" (ven. 9К32 "стрела-2" - nuoli, NATO-nimi SA-7 "Grail") on neuvostoliittolainen olalta laukaistava lyhyen matkan ilmatorjuntaohjus, joka otettiin käyttöön 1968. Suomessa uudempi malli, Strela-2M tunnetaan nimellä ItO 78. Strela on ensimmäisen sukupolven infrapunahakeutuva ohjus ja pystyy lukittumaan maaliin ainoastaan takaapäin.
Ohjuksen kantomatka on noin 4,2 km vaakasuunnassa ja 2,3 km pystysuunnassa ja nopeus 1,75 mach. 10 kg taistelukärjessä on 1,15 kg HBX-räjähdettä.
[muokkaa] Kehitys
Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitossa uskottiin sodankäynnin tapahtuvan ainoastaan ydinasein aseistettujen pommikoneiden avulla ja pitkän matkan ja suuren korkeuden ohjusten kehitystyö aloitettiin varhain. Korean sota osoitti kuitenkin tavanomaisen sodankäynnin olevan vielä voimissaan ja Neuvostoliitossa laitettiin käytiin kymmenvuotinen projekti liikkuvien taistelukentän ilmatorjuntajärjestelmien kehittämiseksi kattamaan monia torjuntaetäisyyksiä.
Uuteen doktriiniin kuului viiden kantaman asejärjestelmiä:
- rintaman alueilmatorjuntajärjestelmä 9M8 Krug (NATO-nimi: SA-4 "Ganef")
- armeijatason matalan ja keskikorkeuden ilmatorjunta 3M9 Kub (NATO: SA-6 "Gainful")
- divisioonatason matalan korkeuden ja lyhyen matkan järjestelmä 9K33 Osa (NATO: SA-8 "Gecko")
- rykmenttitason jokasään tutkaohjattu ilmatorjuntatykistö: ZSU-23-4 "Šilka"
- pataljoonatason lähi-ilmatorjuntatorjuntaohjusjärjestelmät: Strela-1 (NATO: SA-9 "Gaskin") ja Strela-2 (NATO SA-7 "Grail")
Strela-1 ja Strela-2 olivat molemmat tarkoitettu olalta laukaistaviksi. Strela-2:sta tuli kuitenkin huomattavasti kevyempi ja Strela-1:n kehitys suunnattiin ajoneuvoalustaiseen tehokkaampaan järjestelmään ja ZSU-23-4-tykkien tueksi rykmenttitasolle. Strela-2:ta seurasi pian vähän parannettu "Strela-2M" (SA-7B, ohjus 9M32M) 1970 ja radikaalimpi uudistus 9K36 "Strela-3" (NATO: SA-14 "Gremlin", ohjus 9M36). Ohjuksen laivastoversio on tunnetaan NATO-nimellä SA-N-5.
Kehitystyö alkoi Turopov OKB:lla (myöhemmin Kolomna), joka sai käyttöönsä yhdysvaltalaisen FIM-43 Redeyen tarkat tiedot. Strela lainasikin huomattavasti Redeyestä, vaikkakaan ohjusta ei voitu suoraan kopioida siitä, koska myös Redeyen kehitystyö oli tuolloin vielä kesken. Kehitystyö törmäsi huomattaviin vaikeuksiin tarpeeksi pienen ja tehokkaan infrapunahakupään kehittämisessä ja Strela joutui tyytymään yksinkertaisempaan malliin kuin Redeyessa. Ensimmäinen versio 9K32 "Strela-2" (SA-7A, ohjus 9M32) tuli palvelukseen 1968, viisi vuotta jäljessä aikataulusta. Ohjus levisi pian Varsovan liiton maihin ja Neuvostoliiton liittolaisille. Ensimmäisenä sitä käytettiin elokuussa 1969 Suezilla, jossa kuussa alas ammutuista kymmenestä israelilaiskoneesta kaksi pudotettiin Strela-2:lla.
Strela-1:sta tiedetään välittäneen tietoja CIA:lle puolalaisen eversti Ryszard Kuklińskin 1971–1981.
[muokkaa] Muita versiota
- Kiinan kansantasavallan parannettukopio on nimeltään HN-5 (Hongying, punainen kirsikka).
- Pakistanin versio on nimeltään Anza. Sen ensimmäinen versio selvästi huonompi kuin Strela, mutta kolmas versio 15 km kantamallaan huomattavasti parempi.
- Egypti kopioi Strelan nimellä Ayn al-Saqr
- Jugoslavia rakensi Strela-2M-mallia Strela-2M2J Sava.
- Romanian CA 94 lisäsi Strela-2M:aan lukkiutumisen joka suunnasta, lähietäisyyslaukaisimen ja uuden taistelukärjen
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Olkapääohjus
- http://www.globalsecurity.org/military/world/russia/sa-7.htm (FAS) (englanniksi)
- http://www.astronautix.com/lvs/strela2.htm (Astronautix) (englanniksi)