Stasi

Wikipedia

Stasin logo, seinämaalaus Stasin Leipzigin päämajassa

Ministerium für Staatssicherheit (MfS), Stasi oli Saksan demokraattisen tasavallan (DDR) valtiollinen poliisi, toiminnassa vuosina 1950–1989. Se oli useista kymmenistä osastoista muodostunut organisaatio, jonka toiminta kattoi lähes kaiken mahdollisen DDR:n omien kansalaisten urkkimisesta ulkomaanvakoiluun, vastavakoiluun ja radiotiedusteluun. Stasi toimi läheisessä yhteistyössä Neuvostoliiton KGB:n kanssa.

DDR:n asukaslukuun (noin 16 miljoonaa) nähden Stasi oli maailman suhteellisesti suurin salainen poliisi; sen palveluksessa oli DDR:n loppuvaiheessa 1989 noin 91 000 päätoimista työntekijää ja 300 000 "epävirallista työntekijää" (IM, Inoffizieller Mitarbeiter).

Johtajat:

Wilhelm Zaisser (1950–1953)
Ernst Wollweber (1953–1957)
Erich Mielke (1957–1989)

Stasin ja Puna-armeijan vankilan pieni selli (Gedenkstätte Berlin-Hohenschönhausen)

Kuuluisia Stasi-henkilöitä myös ulkomaanvakoiluosasto HVA:n (Hauptverwaltung Aufklärung) johtaja Markus Wolf ja ns. kanslerivakooja Günter Guillaume.

Seuraajaorganisaatio Amt für Nationale Sicherheit (AfNS)1989–1990. Stasin päämaja oli Itä-Berliinissä Normannenstrassella. Stasin jälkeenjääneitä papereita hallinnoi Saksassa BStU-niminen viranomainen.

Vaikka Stasin arkistot osin tuhoutuivatkin Itä-Saksan romahtaessa vuonna 1989, onnistui Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu hankkimaan Stasin ulkomaanvakoiluosaston arkistoista kriisitilannetta varten tehdyn kopion toisesta Itä-Euroopan maasta niin sanotussa Rosewood-operaatiossa (Rosenholz).[1][2][3]

[muokkaa] Stasi ja Suomi

Stasiin liittyen on Suomessa keskustelun aiheeksi noussut Suojelupoliisin entisen päällikön, eduskuntasihteeri Seppo Tiitisen mukaan nimensä saanut ns. Tiitisen lista, millä Yhdysvallat varoitti Mauno Koivistoa suomalaisista, jotka olisivat voineet olla yhteistyössä Saksan demokraattisen tasavallan tiedusteluviranomaisten kanssa. Erilaisten arvioiden mukaan listalla on 20, 18 tai 16 nimeä, mitä Yhdysvallat epäili yhteistyöstä. Mauno Koivisto ulkopolitiikan johtajana kuitenkin päätti jättää ryhtymättä julkisiin toimenpiteisiin listan suhteen.

Toisen kerran Stasi nousi keskustelun aiheeksi Paavo Lipposen II hallituksen aikana kun Stasille vähäisiä palveluksia tehneiden SAKn tiedotussihteeri Jantusen, Oulun yliopiston dosentti Jouko Jokisalon tultua itse julki sekä lopulta kansanedustaja Pentti Tiaisen tultua tuomituiksi vakoilusta alettiin kuulustella ulkoasiainneuvos ja Lapin yliopiston dosentti Alpo Rusia törkeästä vakoilusta epäiltynä. Tutkintanimike törkeä vakoilu oli välttämätön siksi, että päinvastoin kuin vakoilu, ei törkeä vakoilu vanhene rangaistavuudeltaan. Suojelupoliisin tuottaman esitutkintamateriaalin valmistuttua päätettiin kuitenkin syyte törkeästä vakoilusta Alpo Rusia ja Jukka Rusia vastaan jättää nostamatta.

Rusin ja muiden tapaukset liittyivät myöhemmin julkistuneisiin Rosenholz / Rosewood -tiedostoihin, eivät Yhdysvaltain erikseen jo aikaisemmin tasavallan presidentille välittämään materiaaliin.

Rusi käynnisti jupakan jälkeen omat tutkimuksensa Stasin arkistoista. Tuloksena on selvinnyt, että SDP:llä on ollut tiedettyä lähemmät suhteet Stasiin.