Stanisław Lem

Wikipedia

Stanisław Lem  ääntäminen^? (s. 12. syyskuuta 1921 Lwów, k. 27. maaliskuuta 2006, Krakova) oli puolalainen tieteiskirjailija. Hänen kirjojaan on käännetty 40 eri kielelle, ja niitä on myyty yhteensä yli 27 miljoonaa kappaletta. Stanislaw Lem oli älyllinen ja monipuolinen tieteiskirjailija. Stanislaw Lem tunnetaan parhaiten mm. kirjoistaan Solaris ja Tähtipäiväkirjat.

Sisällysluettelo 1 Elämä 2 Tuotanto 3 Lemin visioita 3.1 Tietoverkkojen vaikutuksesta 4 Kirjoja

[muokkaa] Elämä

Stanisław Lem syntyi varakkaan, korva-, nenä- ja kurkkulääkintään erikoistuneen lääkärin perheeseen Lwówissa (nykyään Lviv Ukrainassa). Hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Lwówissa, jossa hän kävi Drugie Gimnazjum imienia Karola Szajnochy -nimisen oppikoulun.

Kun neuvostojoukot miehittivät Lwówin, Lem koetti päästä Lwówin teknisen korkeakoulun (Politechnika Lwowska) opiskelijaksi, mutta uusissa poliittisissa oloissa porvarillisten sukujen jäseniä ei haluttu hyväksyä opiskelemaan. Lemin isän onnistui kuitenkin järjestää hänet suhteilla opiskelemaan lääketiedettä. Kun Saksa sitten hyökkäsi Neuvostoliittoon ja miehitti puolestaan Lwówin, miehitettyjen alueiden slaavilaisväestöltä kiellettiin opiskelu kokonaan, ja Lem joutui elättämään sotavuodet itsensä hitsarina.

Vuonna 1944 neuvostojoukot miehittivät Lwówin uudestaan, jolloin Lem saattoi jatkaa opintojaan. Koska Lwów oli määrä liittää osaksi Neuvosto-Ukrainaa, Lemin perhe joutui muuttamaan Krakovaan vuonna 1946. Siellä Lem sai opintonsa päätökseen. Hän ei kuitenkaan hankkinut laillistetun lääkärin pätevyyttä, koska se olisi tiennyt palvelusta sotilaslääkärinä. Hän tyytyi pelkkään opintosuoritusdiplomiin, jonka turvin hän saattoi tehdä tieteellistä työtä. Vuonna 1953 hän meni naimisiin Barbara Leśniakin kanssa; vuonna 1968 liitosta syntyi poika, Tomasz.

[muokkaa] Tuotanto

Lemin ensimmäiset kirjalliset julkaisut olivat runoja, joita alkoi ilmestyä puolalaisissa aikakauslehdissä vuonna 1946. Ensimmäiset science fictioniksi laskettavat teokset olivat Tygodnik Powszechnyssä, Puolan katolisen kirkon viikkolehdessä, ilmestyneet novellit Obcy ("Vieras") ja Dzieje jednego odkrycia ("Erään keksinnön historia"). Samana vuonna ilmestyi jatkosarjana aikakauslehdessä Nowy Świat Przygód Lemin ensimmäinen romaani Człowiek z Marsa ("Mies Marsista"). Vuosina 1946-1948 Lem oli Tygodnik Powszechnyn toimittaja ja julkaisi lehdessä runoja ja novelleja. Vuonna 1948 Lem alkoi kirjoittaa teostaan Szpital przemienienia ("Muodonmuutossairaala"), joka ilmestyi kirjana vuonna 1955. Lemin ensimmäinen julkaistu kirja oli romaani Astronauci, joka ilmestyi vuonna 1951.

Myöhemmin varhaiset teokset lähinnä nolottivat Lemiä, koska ne oli kirjoitettu stalinismin ja sosialistisen realismin edellyttämään koulumestarityyliin. Teosta Astronauci on kuitenkin arvostettu tämän varhaiskauden parhaana.

Lemin tuotannon todellisia klassikoita ovat 50-luvun lopulla ja 60-luvulla ilmestyneet Tähtipäiväkirjat, Solaris, Paluu tähdistä, Summa technologiae, Voittamaton, Kyberias, suomeksi tuntemattomat, mutta mm. Saksassa ja Venäjällä suositut novellit lentäjä Pirxistä (Opowieści o pilocie Pirxie) ja Isännän ääni kuuluvat tähän kauteen.

Lemin tunnetuin kirja on Solaris, josta on tehty elokuva kahdesti: Andrei Tarkovskin Solaris (1972) ja Steven Soderberghin Solaris (2002).

[muokkaa] Lemin visioita

[muokkaa] Tietoverkkojen vaikutuksesta

Kirjassa "Kyberias" ja sen luvussa "Ensimmäinen matka, eli Gargantiuksen ansa" Lem visioi siitä, miten verkot muuttavat (tulevat muuttamaan, kirja kirjoitettu siis 1967!) ihmisten käsityksiä ja ymmärrystä. Ihmisten verkottuminen tekee heistä organisaatioina ylivoimaisia. Tämä viittaa mm. siihen verkkojen ominaisuuteen, että verkon avulla on luotavissa virtuaalinen organisaatio, joka on paras kaikessa, jokaisessa ongelmassa.

Verkot muuttavat em. kirjassa ihmisten käsityksiä todellisuudesta jopa niin, että lopulta kahden toisiaan vastaan taistelevan superälykkään verkottuneen sotajoukon verkottuminen keskenään johtaa yhteiseen tietoisuuteen ja sodan loppumiseen. Tämä viittaa vahvasti mm. filosofi ja antropologi de Chardinin visioon ihmiskunnan yhteisestä tietoisuudesta, samoin professori Quincy Wrightin evolutionäärisen sodankäynnin teoriaan ja siinä kommunikaatioverkkojen keskeiseen asemaan sodankäynnin suurina muutostekijöinä.

[muokkaa] Kirjoja

Monet Lemin kirjat on suomennettu englannista. Kaikki ne on kuitenkin kirjoitettu kirjailijan äidinkielellä eli puolaksi.

• Człowiek z Marsa, 1946 ("Mies Marsista", ei suom.)
• Kuoleman planeetta, 1951 ("Astronauci", alkuteoksen nimi tarkoittaa "Astronautit")
• Szpital Przemienienia, 1955 ("Muodonmuutoksen sairaala", ei suom.)
• Obłok Magellana, 1956 ("Magellanin pilvi", ei suom.)
• Dialogi, 1957 ("Dialogeja", ei suom.)
• Tähtipäiväkirjat, 1957 ("Dzienniki gwiazdowe")
• Eeden, 1959 ("Eden")
• Śledztwo, 1959 ("Poliisitutkinta", ei suom.)
• Inwazja z Aldebarana, 1959 ("Hyökkäys Aldebaranista", novellikokoelma, ei suom.)
• Pamiętnik znaleziony w wannie, 1961 ("Kylpyammeesta löytynyt muistikirja", ei suom.)
• Paluu tähdistä, 1961 ("Powrót z gwiazd")
• Solaris, 1961 ("Solaris")
• Voittamaton, 1964 ("Niezwyciężony")
• Summa Technologiae, 1964 (ei suom.)
• Konekansan satuja ja tarinoita, 1964 ("Bajki robotów")
• Kyberias, 1965 ("Cyberiada")
• Wysoki Zamek, 1966 (Ei suomennettu. Kirjan nimi "Korkea linna" on oikeastaan Lwówin kaupunkiin liittyvä paikannimi. Ainakin ruotsinnoksen nimessä Det höga slottet se on kuitenkin käännetty sana sanalta.)
• Filozofia przypadku, 1968 ("Sattuman filosofia", ei suom.)
• Isännän ääni, 1968 ("Głos Pana")
• Opowieści o pilocie Pirxie, 1968 ("Kertomuksia avaruuslentäjä Pirxistä", ei suom.)
• Fantastyka i futurologia, 1970 ("Fantasiakirjallisuus ja futurologia", ei suom. Teos on laaja katsaus scifi-kirjallisuuden kehitykseen pulp-klassikoista kuusikymmenluvulle ja tieteiskirjallisuuden suhteesta futurologiaan. Se on käännetty ainakin saksaksi nimellä Phantastik und Futurologie ja ilmestynyt kahtena osana Suhrkamp Taschenbuch -sarjassa.)
• Doskonała próżnia, 1971 ("Täydellinen tyhjiö", ei suom. Kyseessä on kokoelma esipuheita olemattomiin kirjoihin. Se on käännetty ruotsiksi ja saksaksi nimillä Det perfekta tomrummet ja Die vollkommene Leere'.)
• Futurologinen kongressi, 1971 ("Kongres futurologiczny")
• Wielkość urojona, 1973 ("Imaginäärinen suure", ei suom.)
• Opowiadania wybrane, 1973 (valitut novellit)
• Odruch warunkowy, 1975 ("Ehdollinen refleksi", ei suom.)
• Nuha, 1976 ("Katar")
• Maska, 1976 ("Naamio", ei suom.)
• Powtórka, 1979 ("Uusinta", ei suom.)
• Wizja lokalna, 1981 ("Paikallinen visio", ei suom.)
• Golem XIV, 1981 (ei suom.)
• Prowokacja, 1984 ("Provokaatio", ei suom.)
• Biblioteka XXI wieku, 1986 ("21.vuosisadan kirjasto", ei suom.)
• Fiasko, 1987
• Rauha maassa, 1987 ("Pokój na Ziemi")
• Pożytek ze smoka, 1993 ("Lohikäärme lainassa", ei suom.)
• Tajemnica chińskiego pokoju, 1996 ("Kiinalaisen huoneen salaisuus", ei suom.)
• Bomba megabitowa, 1999 ("Megabittipommi", ei suom.)
• Okamgnienie, 2000 ("Silmänkäänne", ei suom.)
• Tako rzecze Lem, 2002 ("Näin puhui Lem", ei suom.)
• Dylematy, 2003 ("Dilemmoja", ei suom.)