Sormuksen Sota
Wikipedia
Sormuksen Sota (englanniksi War of the Ring) on fiktiivinen sota J. R. R. Tolkienin fantasiakirjassa Taru sormusten herrasta.
Sodan sanotaan alkaneen vuonna 3018 Kolmatta Aikaa, kun Musta Ruhtinas Sauron lähetti sormusaaveet Kontuun saadakseen Suurimman Sormuksen hobitti Frodo Reppulilta. Nazgûlit kuitenkin epäonnistuivat ja Rivendellissä muodostettiin Sormuksen Saattue, joka suojelisi Frodoa Sauronin palvelijoilta.
Suurimmaksi osaksi Sormuksen Sodan taisteluissa Gondorin ja Rohanin ihmiset taistelivat Mordorin joukkoja vastaan. Sodassa oli myös kolmas osapuoli, petturivelho Saruman ja hänen linnoituksensa Rautapihan joukot. Lisäksi taisteluihin osallistuivat muun muuassa Laakson ihmiset, beorningit, metsänihmiset, metsäläiset, Ereborin kääpiöt, Synkmetsän ja Lothlórienin haltiat, Fangornin entit ja Sumuvuorten kotkat. Sauron yritti murskata Keski-Maan Vapaat Kansat ja peittää maat pimeyteen. Hän myös yritti saada Suurimman Sormuksen itselleen.
Sormuksen Sodan lopussa Sormus tuhoutui ja Sauron lyötiin ikiajoiksi. Taistelut Keski-Maassa kuitenkin jatkuivat ja Sormuksen Sodan katsotaan loppuneen vasta Sarumanin ja Gríma Kärmekielen kuoltua Virranvarren taistelun jälkeen.
Sormuksen Sodassa taisteltiin ympäri Keski-Maata. Suurin osa taisteluista käytiin vuonna 3019 Kolmatta Aikaa. Jopa tuhansia ihmisiä, haltioita, kääpiöitä ja örkkejä kaatui, mutta Vapaat Kansat saivat voiton ja Mordor ja Rautapiha kukistettiin. Sormuksen Sota päätti Auringon Kolmannen Ajan ja Neljäs Aika alkoi.
Merkittävimpiä Sormuksen Sodan taisteluita olivat Rautkymin kahlaamoiden taistelut, Ämyrilinnan taistelu, Laakson taistelu, Pelennorin kenttien taistelu, Mustan portin taistelu ja Virranvarren taistelu.
