Solidaarisuus
Wikipedia
Solidaarisuus (puol. Niezależny Samorządny Związek Zawodowy "Solidarność", sitoutumaton itsehallinnollinen ammattiliitto "Solidaarisuus") on puolalainen ammattiliittofederaatio, joka perustettiin syyskuussa 1980 Gdańskin Leninin telakalla. Sitä johti alun perin Lech Wałęsa. 1980-luvulla se onnistui keräämään laajan antikommunistisen kansanliikkeen, jonka kannattajakunta ulottui kirkon jäsenistä antikommunistiseen vasemmistoon. Unionia tuki joukko toisinajattelijaintellektuelleja (KOR) ja se perustui väkivallattomuudelle.
Solidaarisuusliikkeen selviytyminen oli ennennäkemätöntä ei ainoastaan Neuvostoliiton tukeman kommunistipuolueen johtamassa, yksipuoluevaltaisessa Puolassa vaan koko itäblokissa.
Aikaisemmin kommunistipuolue oli ottanut kovan linjan vastustajiaan vastaan. Esimerkiksi vuonna 1970 hajotettiin mielenosoitus konekivääritulella, jossa sai surmansa kymmenittäin ihmisiä ja yli tuhat haavoittui. Muissa itäblokin maissa esimerkiksi 1968 Prahan kevät murskattiin neuvostoarmeijan toimesta Tšekkoslovakiassa.
Solidaarisuusliikkeen menestykseen vaikuttivat olennaisesti 1980-luvulla syventynyt sisäinen kriisi Euroopan sosialistisissa maissa moraalin murentuessa ja taloudellisten olosuhteiden huonontuessa.
Solidaarisuusliikkeen aatteet levisivät kulovalkean tavoin läpi Puolan ja yhä useampia ammattiyhdistyksiä perustettiin ja ne liittyivät liittoumaan. Ohjelma, joka oli alun perin kehitetty vastaamaan ammattiyhdistyksen asioihin on laajalti nähty ensimmäisenä askeleena kommunistisen puolueen yksinvaltaisen aseman murentamiseen.
"Maataloussolidaarisuus", maanviljelijöiden liitto perustettiin 1981. Vuoden loppuun mennessä Solidaarisuusliikkeellä oli yhdeksän miljoonaa jäsentä. Lakkojen ja muiden teollisuuteen liittyvien toimenpiteiden kautta liitto yritti torjua hallituksen toimenpiteet. 13. joulukuuta 1981 hallituksen johtaja Wojciech Jaruzelski aloitti toimet Solidaarisuusliikettä vastaan julistamalla kansallisen sotatilan, kieltäen liiton ja tilapäisesti pidätyttäen suurimman osan sen johtajista. Tämän jälkeen Puola kielsi Solidaarisuusliikkeen 8. lokakuuta 1982. Sotatila muodollisesti poistettiin heinäkuussa 1983, vaikka monet siihen liittyneet kontrollimekanismit säilytettiin - mukaan lukien kansalaisoikeuksien rajoitukset ja poliittisen elämän tiukempi kontrolli. Myös esimerkiksi ruoka jätettiin säännöstelyyn aina 1980-luvun lopulle/puoleenväliin.
1980-luvun puolessavälissä Solidaarisuusliike toimi ainoastaan maanalaisena organisaationa ja sitä tukivat katolinen kirkko ja CIA. Vuosikymmenen lopulla Solidaarisuusliike oli tarpeeksi vahva pakottamaan Jaruzelskin hallituksen avaamaan dialogin liikkeen kanssa.
Huhtikuussa 1989 liike laillistettiin ja sen annettiin osallistua vaaleihin. Näissä rajoitetuissa vaaleissa unionin ehdokkaat voittivat selvästi ja omalta osaltaan laukaisivat rauhanomaisten, antikommunististen vastavallankumouksien aallon keski- ja itäeuroopassa 4. kesäkuuta alkaen. Elokuun loppuun mennessä Solidaarisuusliikkeen johtama koalitiohallitus muodostettiin ja joulukuussa Walesa valittiin presidentiksi.
Nykyään Solidaarisuusliikkeestä on tullut perinteisempi ammattiliitto. Se yritti perustaa 1996 poliittista siipeä, mutta se ei onnistunut saamaan mainittavaa asemaa Puolan poliittisessa kentässä. Solidaarisuusliikkeellä on tällä hetkellä noin 1,5 miljoonaa jäsentä.
Suomessa seurattiin 1980-luvun alussa Puolan vapautumispyrkimyksiä ainakin joissain piireissä innokkaasti. Suomessa syntyi erityinen Suomen Puola-solidaarisuus-yhdistys jota organisoi mm. mielenosoituksia Puolan sotatilaa vastaan. Yhdistyksen toiminta karsastettiin vallanpitäjiän taholta ja suomettumisen aikainen ulkoministeriö keräsi ns. mustan listan yhdistyksen jäsenistä.
