Salzburg (osavaltio)

Wikipedia

Salzburgin osavaltion vaakuna

Salzburg on Itävallan osavaltio eli liittomaa (saks. Land). Salzburgin osavaltio sijaitsee Tonavan sivujokeen Inniin laskevan Salzach-joen ympärillä Itävallan länsiosassa. Sen pinta-ala on 7 154 km² ja väkiluku 520 000, joten se on väestöltään kolmanneksi pienin Itävallan yhdeksästä osavaltiosta. Sen pääkaupunki on Salzburg.

Hallinnollisesti osavaltio on jaettu viiteen piiriin (Bezirk), joiden lisäksi Salzburg (Salzburg-Stadt) on erillinen itsehallinnollinen kaupunki. Piirit on muodostettu Salzburgin historiallisten alueiden (Gau) mukaisesti, ja nimetty pääkaupunkiensa mukaan. Ne ovat:

Hallein (Tennengau)
Sankt Johann im Pongau (Pongau)
Zell am See (Pinzgau)
Tamsweg (Lungau)
Salzburg-Umgebung (käsittää Flachgaun alueen lukuun ottamatta Salzburgin kaupunkia, pääkaupunki molemmilla Salzburg)

[muokkaa] Maantiede

Salzburgin osavaltio Itävallan kartalla

Salzburgin osavaltion itänaapureita ovat Ylä-Itävallan ja Steiermarkin osavaltiot. Etelässä sitä reunustaa Kärnten, ja lännessä se ulottuu kapeana kaistana Italian rajalle saakka (Etelä-Tiroli) katkaisten näin Tirolin osavaltion kahteen osaan. Salzburgilla on myös pitkä yhteinen raja Saksan osavaltion Baijerin kanssa.

Osavaltion asukastiheys, n. 72 as/km², on hieman matalampi kuin Itävallassa keskimäärin. Väestö on keskittynyt osavaltion pohjoisosiin, Salzburgiin ja sen ympärille Flachgauhin, jossa asuu yli puolet osavaltion asukkaista. Vuoristoisempi eteläosa on pääasiassa hieman harvempaan asuttua, kuitenkin Salzachin laaksossa on paljon vanhoja pieniä kaupunkeja. Täällä sijaitsee myös suomalaisillekin tuttu Bischofshofen, jossa järjestetään yksi Keski-Euroopan mäkiviikon osatapahtumista. Osavaltion etelälaidalla on vuorijono Hohe Tauern joka kuuluu mantereen vedenjakajan muodostavaan Korkea-Alppien ketjuun. Näillä seuduin on useita yli kolmen kilometrin korkuisia vuorenhuippuja.

[muokkaa] Historia

Ennen roomalaisaikaa Salzburgin alueella asui kelttejä. Valloitettuaan Alppimaat roomalaiset säilyttivät nykyisen Salzburgin paikalla olleen kaupungin kelttiläisen nimen Iuvavum (Juvavum), ja tekivät siitä hallintoalueen Noricumin provinssiin. Roomalaisvallan kristillisinä loppuaikoina sinne tuli piispanistuin. Rooman romahdettua piispanistuin katosi joksikin aikaa kansainvaellusten pyörteissä, mutta sittemmin baijerilaiset käännytettiin kristinuskoon ja frankit valloittivat alueen 600- ja 700-lukujen vaihteessa, jolloin Salzburgissa on taas piispa. Arkkipiispa alueelle saatiin vuonna 798.

Arkkihiippakunta kuului frankkivaltakunnan jaon jälkeen tavallisesti Baijerin maihin, ja siitä tuli osa Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa. 1200-luvulla Salzburgin arkkipiispat omaksuivat kreivin arvonimen, ja hallitsivat siitä eteenpäin Salzburgia itsenäisenä kreivikuntana kirkollisesti. Tämä kreivikunta pysyi toki osana keisarikuntaa, ja myöhemmin, kun Itävalta Habsburgien johtamana laajeni, Salzburg pysyi siitä erillään. Samoin se pysyi erillään Wittelsbachien johtamasta Baijerista. Uskonpuhdistuksella ei ollut minkäänlaista vaikutusta arkkipiispan hallitsemassa kreivikunnassa, joka 1500- ja 1600-luvun uskonsodissa puolusti katolisuutta, joskaan ei liittynyt Pyhään Liigaan.

Suolantuotannostaan kuuluisa Salzburg (nimi tarkoittaa "suolalinna" tai "suolakaupunki", alun perin luultavasti "suolavuori") sai suuret voitot läheisistä vuorista louhitun suolan viennistä ulkomaille. Kun Baijeri vuonna 1611 kaksinkertaisti kaikkien tavaroiden tuontitullinsa, merkitsi tämä laskua Salzburgin vientituloissa, ja arkkipiispa vastasi hyökkäämällä Baijeriin. Baijerin moninkertaisesti suurempi armeija voitti helposti hänen joukkonsa ja miehitti Salzburgin muutamaksi kuukaudeksi. Tämä "suolasota" ei kuitenkaan aiheuttanut pysyvämpiä ongelmia arkkihiippakunnalle.

1700-luvun lopussa Ranska alkoi suuren vallankumouksen jälkeen uhata koko Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan olemassaoloa. Ranskan vallattua 1801 Saksan läntiset osat ja suuren osan Italiaa, tarvitsi keisarikunta uudelleenjärjestelyä, ja tässä yhteydessä Salzburg sekularisoitiin eli arkkipiispa luopui maallisesta vallasta, kreivikunnastaan 1803. Tällä ei juurikaan ehtinyt olla vaikutusta sillä Napoleon julistautui Ranskan keisariksi. Hänen voittonsa Austerlitzissa 1805 jälkeen maa johti Eurooppaa, ja Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta lakkasi olemasta 1806. Salzburg oli nyt jonkin aikaa vuorotellen sekä Itävallan että Baijerin alaisuudessa, kunnes Napoleon voitettiin. Wienin kongressin jälkeen 1816 siitä tuli pysyvästi osa Itävaltaa.

[muokkaa] Politiikka

Toisen maailmansodan päättymisestä 1945 alkaen Salzburgin maaherraksi on aina valittu oikeistokonservatiivista ÖVP-puoluetta edustava mies. Kuitenkin kevään 2004 vaaleissa maaherraksi nousi sosialistipuolueen SPÖ edustaja Gabi Burgstaller, joka on ensimmäinen nainen tässä virassa.

Salzburgin liittomaan 36 edustajan maapäivät valitaan viiden vuoden välein. Kevään 2004 vaaleissa SPÖ sai paikoista 17 ja ÖVP puolestaan 14. Nämä kaksi saivat siis yhteensä ylivoimaisen enemmistön ja muodostivat osavaltion hallituksen. Muista puolueista meni äärioikeistolaiselle vapauspuolueelle FPÖ 3 paikkaa ja Itävallan vihreille (Grüne) 2 paikkaa.