Ryhävalas
Wikipedia
| Ryhävalas | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
Ryhävalas (Megaptera novaeangliae) on sukunsa ainoa laji. Se kuuluu uurteisvalaiden heimoon hetulavalaiden alalahkossa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Ryhävalas on muodoltaan lyhyt ja paksu. Pitkät rintaevät kiinnittävät erityisesti huomiota. Selkäevä on pieni ja sijaitsee varsin takana. Selkä on tumman sinimusta, alapuolta sen sijaan kirjovat vaaleat laikut.
- Pituus: 13–14 metriä
- Paino: 25–30 tonnia
[muokkaa] Levinneisyys
Ryhävalas on tavattu maailman kaikilla merillä. Nykyisin kanta on vahvin Atlantin länsiosissa.
[muokkaa] Ryhävalas Suomessa
- Katso myös Perämeren valashavainto 2006
Suomen vesillä Itämeressä ryhävalas nähtiin 1970-luvun lopulla. Laji suosii rannikkovesiä.
Perämerellä Himangan edustalla tehtiin valashavainto 3. heinäkuuta 2006 [1]. Merivartioalukselta napattiin valaasta kännykkäkuvia, joiden perusteella eläin tunnistettiin alustavasti ryhävalaaksi. Valaalla oli pituutta 7–8 metriä, ja sen pyrstöllä oli leveyttä reilu metri. Valastarkkailija Markku Lahtinen maa- ja metsätalousministeriöstä taipui valaskuvan nähtyään ensin uskomaan, että kyseessä on lahtivalas. Silminnäkijän kuvailu valaan pyrstöstä sai hänet kuitenkin uskomaan, että kyseessä on harvinaisempi ryhävalas. Kumpikaan valaista ei ole mahdoton havainto Suomen leveyksillä, sillä ne asuttavat meriä arktisilta alueilta tropiikkiin.
Suomen vesillä on varmuudella tavattu ryhävalas vain vuonna 1978. Valas seikkaili Itämerellä yli puoli vuotta, kunnes se kuoli ilmeisesti nälkään.
[muokkaa] Lisääntyminen
Ryhävalaat pariutuvat ja syntyvät trooppisilla vesillä. Ne muuttavat silloin yli 8000 km kokoontuakseen perinteisille lisääntymisalueilleen. Muutto- ja lisääntymisaikanaan ne eivät syö mitään, joten niiden on hankittava sitä ennen riittävät rasvavarastot loppuvuodeksi. Naaraat voivat houkutella paikalle useita koiraita, jotka voivat taistella kiivaastikin keskenään päästäkseen parittelemaan naaraan kanssa. Ne tönivät ja puskevat toisiaan päällään, lyövät pyrstöllään ja rintaevillään ja voivat jopa ilmaan ponnahtamalla hyökätä kiistakumppaninsa päälle.
Naaras palaa samalle lisääntymisalueelle vuoden kuluttua synnyttämään. Emo imettää poikastaan noin vuoden ajan. Vieroitettu poikanen alkaa syödä kiinteää ravintoa ja itsenäistyy.
[muokkaa] Ravinto
Aterioidessaan ryhävalas ui kita avoinna päin tiheää krilli- tai kalaparvea. Saaliiksi jää tuhansittain mereneläjiä. Valas sulkee suunsa, painaa kielensä vasten kitalakea ja puristaa veden pitkien hetuloidensa läpi seuloen samalla ravinnon talteen. Toisinaan ryhävalaat lyöttäytyvät yhteen jahtaamaan kaloja. Ne saartavat ensin parven ja läiskyttävät pyrstöllään vettä, ennen kuin suuntaavat kita ammollaan parven kimppuun. Ne voivat myös sukeltaa kalojen alle, kiertää kehää niiden ympärillä ja puhaltaa samalla ilmaa ulos. Ilmakuplien verkko hätäännyttää kalat, ja saalis on helpommin tavoitettavissa.
[muokkaa] Uhat
Ryhävalaat pyydystettiin aikoinaan sukupuuton partaalle. Ennen laajamittaisen valaanpyynnin alkamista 1800-luvulla merissä ui yli 100 000 ryhävalasta. Määrä oli pudonnut alle 10 000 yksilöön 1960-luvun alussa. Vuonna 1966 ryhävalas luokiteltiin suojeltavaksi lajiksi, ja vuonna 1985 suojelu vahvistettiin kansainvälisellä pyyntikiellolla. Uhkia on silti monia: ihmistoiminnan lisääntyminen rannikkovesillä, saaliskalojen ryöstöpyynti, meren lisääntynyt äänisaaste, joka häiritsee valaiden keskenäistä yhteyden pitoa ja ehkä myös suunnistamista, saasteet sekä muovi- yms. roska. Valaita myös hukkuu verkkoihin.
[muokkaa] Lähde
