Robert de Montesquiou
Wikipedia
Kreivi Robert de Montesquiou-Fézensac (7. maaliskuuta 1855 – Menton, 11. joulukuuta 1921) oli ranskalainen kirjailija ja dandy.
Hänestä tuli keskeinen henkilöhahmo useisiin romaaneihin, sillä hänen olemuksena herätti runsaasti ihailua. Hän toimi esikuvana Joris-Karl Huysmansin romaanin À Rebours (1884) des Esseintesille, Jean Lorrainin teoksen Monsieur de Phocas (1901) kreivi Muzaret’lle sekä Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä teoksen paroni de Charlus'lle.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämäkerta
Kreivi Robert de Montesquiou-Fézensac oli vanhempiensa Pauline Duraux'n ja kreivi Robert de Montesquiou-Fézensacin neljäs ja nuorin lapsi. Hän syntyi arvostettuun gascognelaiseen sukuun, joka saattoi lukea esivanhemmikseen esimerkiksi uskonsotien aikana vaikuttaneen Ranskan marsalkan ja Akvitanian käskynhaltijan Montlucin seihneurin Blaise de Lasseran de Massencomen (1502–1577) sekä Alexandre Dumas'n romaanihenkilön d’Artagnanin eli Charles de Batz de Castelmore d'Artagnan (noin 1611 ja 1615–1673). Näin siis kreivi Robertilla oli sukukokemusta kirjallisena esikuvana toimimiseen.
Vuonna 1885 Montesquiou tutustui Gabriel de Yturriin (1868–1905), joka oli syntyjään perulainen. Yturrista tuli kreivi Robertin sihteeri, kumppani ja ehkä myös rakastaja[1]. Montesquiou eli kuitenkin hyvin siveellistä elämää, jonka avulla hän pyrki välttämään kaikki omaan homoseksuaalisuuteensa mahdollisesti liitettävät skandaalit.
Yturrin kuoleman jälkeen, jonka syynä oli diabetes, kreivi Robert valitsi sihteerikseen vuonna 1908 Henri Pinardin, joka oli Montesquioun yleinen edunsaaja hänen vuonna 1921 tapahtuneen kuolemansa jälkeen.
Robert Montesquiou herätti ihmisissä elinaikanaan hyvin voimakkaita tunteita, ja hyvinkin vastakkaisia. Taidemaalari ja essisti Jean-Louis Forain (1852 – 1931) kutsui häntä halventavasti ja pilkkaavasti nimellä «Grotesquiou», ranskalainen kirjailija Pierre Louÿs omisti hänelle pilkkarunon "Le comte R... de M..."[2]. Mutta kreivi Robert herätti myös suunnatonta ihastusta ja oli jatkuvasti ihailijoidensa piirittämä. Sankasta ihailijajoukosta voidaan mainita esimerkkeinä Marcel Proustin sekä pianisti Léon Delafoosen. Hänen lähimmät ja uskollisimmat ystävänä olivat serkku, kreivitär Greffulhe, Bibeson ruhtinatar, runoilija Herminie de La Brousse de Verteillac, Léonin ruhtinatar ja Rohanin herttuatar, kirjailija Judith Gautier, taidemaalari, graafikko ja piirtäjä Gustave Moreau sekä amerikkalainen taidemaalari James McNeill Whistler.
Monteusquiou tuki voimakkaasti aikansa modernia taidetta, ja hänen tukeaan saivat osakseen muun muassa runoilijat Stéphane Mallarmé ja Paul Verlaine, muusikot Claude Debussy ja Gabriel Fauré sekä taidemaalari Paul Helleu.
Montesquiou-Fezensacin yksityispalatsi, jonka vanhemmat rakensi kreivi Robertille ja hänen veljelleen vuonna 1858 on vieläkin nähtävissä Pariisissa osoitteessa 1. Boulevard de Lataour-Maubourg. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Joseph Michel Le Soufaché, ja siinä toimii nykyisin Kiinan kansantasavallan kulttuurikeskus.
[muokkaa] Teokset
Kreivi Robert kirjoitti yksitoista nidettä runoutta, kolme romaania, kolme nidettä muistelmia ja lukuisia teoksia kritiikistä. Hänen runoutensa – jota hän piti koko tuotantonsa oleellisimpana osana – on yleisesti julistettu hienostelevaksi ja teennäiseksi, mutta se on joka tapauksessa hyvin epätasaista. Sitä vastoin Montesquioun kirjoittama kritiikki on Marcel Proustin määritelmän mukaan kuin ”kauneuden oppitunti” koko sukupolvelle.
[muokkaa] Runot
- Les chauve-souris, Richard, 1892
- Le chef des odeurs suaves, Richard, 1893
- Le parcours du rêve au souvenir, Charpentier et Fasquelle, 1895
- Les hortensias bleus, Charpentier et Fasquelle, 1896
- Les perles rouges, Charpentier et Fasquelle, 1899
- Les paons, Charpentier et Fasquelle, 1901
- Les offrandes blessées, Sansot, 1915
- Nouvelles offrandes blessées, Maison du livre, 1915
- Les quarante bergères : portraits satiriques en vers inédits, frontispice de Aubrey Beardsley, Librairie de France, 1925
[muokkaa] Romaanit
[muokkaa] Esseet
- Le Chancelier de fleurs, douze stations d'amitié, La Maison du livre, Paris, 1908 [1]
[muokkaa] Kirjallisuus ja lähteet
- Michel Bocky, L'homme à la perle grise, Richard fils, 1990
- Patrick Chaleyssin, Robert de Montesquiou, mécene et dandy, Somogy, 1992
- Robert Holt, Montesquiou, dandy et poète, Wilhem, 1989
- Philippe Jullian, Robert de Montesquiou, un prince 1900, Perrin, 1987
- Marcel Lechère, Montesquiou, Édition du Corbeau, 1991
- Philippe Lesort, Montesquiou à la recherche de la Toison d'or, De la table, 1998
- Robert de Montesquiou, Les Pas effacés, Paul-Louis Couchoudin julkaisemat muistelmat, Émile-Paul Frères, 1923, osa II
- Edgar Munhall, Whistler et Montesquiou, Le Papillon et la Chauve-souris, Flammarion, 1995
