Paroni de Charlus

Wikipedia

Palamède de Guermantes, paroni de Charlus, on eräs keskeinen henkilö Marcel Proustin teoksessa Kadonnutta aikaa etsimässä.

Teoksen toiset henkilöt antavat paronille useita lisänimiä: läheisille ystävilleen hän on Mémé, kälylleen Taquin le superbe, Jupienille ma petit gueule ja ilotalon heittiöille kahlittu mies (homme anchaîné).

[muokkaa] Genealogia

Guermantesin herttuan genealogia

Palamède XV, Charlusin vapaaherra, Agrigenten ruhtina, Condé-suvun jälkeläinen, hän on myöskin «Brabantin herttua, Montagrisin damoiseau, Oléronin, Carencyn, Viareggion ja Dunesin ruhtinas » ^[1]). Hän on osa Guermantesin herttuan sukua, jonka suvun jäsenet tulevat esille useissa Kadonnutta aikaa etsimän teoksen kohtauksissa.

Guermantesin herttuoiden genealogia :

Paroni Charlus on :

Guermantesin herttuan Basinin veli,
kreivitar Marie-Aymard de Marsantesin veli, kreivitär on myös Saint-Loupin äiti,
Robert de Saint-Loupin eno,
Guermantesin ruhtinaan Gilbertin serkku,
Mme de Villeparisisin sisarenpoika,
Hannoverin kuninkaan serkku.

[muokkaa] Henkilöhahmo

Kreivi Robert de Montesquiou, joka oli yksi paroni de Charlusin hakmoista. Tutkielma hänen fysionomiastaan. Georges Goursat'in (1863-1934).

Paroni de Charlus on pariisilainen aristokraatti, joka on hyvin arvostettu Faugourg Saint-Germainin yläluokkaisissa piireissä. Hra de Charlus on erinomaisen kultivoitunut ja hän omaa hienostuneen ja sivistyneen maun sekä hurskaan luonteenlaadun. Hän on leski, joka on syntynyt 1860-luvulla ja hän ja kertoja Marcel ovat tavanneet muuta vuosikymmen aiemmin. Hän on innokas Dreyfusin vastustaja, mutta hän ei kuitenkaan esiinny antisemitistinä. paitsi jos se mahdollistaan hänen peittävän todelliset mieltymyksensä.

Paroni de Charlus on ”harhaviettinen” homoseksuaali, jotka kiinnostavat nuoret pojat. Proust on kirjoittanut de Charluksen tunnustuksen asiasta niteessä Sodoma ja Gomorra. Proust käyttää asiasta termejä kuten ”charlisme” tai ”eräs Herra de Charlus”, kuvatakseen muita harhaviettisiä.

Esikuvat: Erittäin todennäköisesti paroni de Charlusin esikuva oli Robert de Montesquiou, eritoten yleisilmeen osalta, joka näyttäytyy ylpeytenä, röyhkeytenä ja taiteellisena lahjakkuutena. Osittain esikuvina ovat olleet myös: paroni Doäzan, puuteroituna ja pöhöttyneenä, joka oli rakastunut puolalaiseen viulistiin; Kreivi Aimery de La Rochefoucauld, joka oli tunnetty ylpeydestään sekä sanomisensa kovuudesta; hämminkiä auheittanut Oscar Wilde; sekä osittain ainakin, Marcel Proust itse.

[muokkaa] Teoksessa esiintyminen

Jäljempänä esiintyvä sivunumerointi viittaa Garmies-Falmmarianin julkaisemaan Kadonnutta aikaa etsimässä teoksen editioon. Muissa teoksen editioissa on numerointi erilainen. Nettiversiossa voi suorittaa sanahaun.

[muokkaa] Swanin tie

Kun kertoja Marcel lapsena kävelee Tansonvillessa ”Swannin tiellä” ja havaitsee Gilberten. Sinä hetkenä kun hän kuulee tämän nimen, niin hän havaitsee myös tiukkakatseisen herramiehen, joka oli pukeutunut tiukkoihin housuihin (251).

Ensimmäinen muistuma kertojalle paronista ”aurapiirien ystävänä” on Swannin aiekaudelta, kun tämä juoksi hameiden perässä (309). Seuraavan kerran hän ilmestyy Swannin sanansaattajan rollissa, kun Verdurinit yrittävät erottaa Swannin ja Odetten (443), sitten kuin Odetten tekemisestä Swannille raportoivana kerojana, kun tämä ei haluaa enää nähdä Swannia (446).

[muokkaa] Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa 2

Balbecin kylpyläkaupungissa kertoja Marcel tapaa markiisi Saint-Loupin, jonka kanssa hän haluaa solmia ystävyyssuhteen. Saint-Loup kertoo enostaan Pelamèdesta (128) ja tapahtumaepisodista kun eräs mies oli tehnyt hänelle ehdotuksia. Tämä eno on kaikkien seurapiireihin kuuluvien tuttava (129). Seuraavana päivänä Marcelia havainnoi joku tuntematon (130). Vähän tämän jälkeen hän havaitsee itseään katselleen tuntemattoman Saint-Loupin ja Rouva de Villeparisisin seurassa (139), joista ensin mainittu esittelee kertojalle paroni de Charlusin (132). Marcel tunnistaa paronin mieheksi, joka oli katsellut intensiivisesti Tansonvillessä (135). Paroni kutsuu kertojan illaksi rouva de Villeparisisin luokse, mutta kun Marcel esittäytyy ja esittelee äitinsä, niin de Charlus on kuin ei olisi koskaan kutsua esittänytkään. Paroni puhuu kirjallisuudesta (142). Kun kertoja Marcel on jo vuoteessa niin paroni vierailee hänen luonaan. Syynä vierailuun on kirjan tuominen, joka mahdollistaa hyvät unet (146). Sitten Hre de Charlus suutahtaa hotellipojalle ja häipyy jäätävän ilmeen kanssa (147).

[muokkaa] Guermantesin tie 1

Pariisissa, ”setä Palamède” saapuu Mme Villeparisisin salonkiin kun kertoja Marcel keskustelee ystävänsä Saint-Loupun kanssa (357). Charlus on asenteeltaan viileä Marcelia kohtaan (364). Kertoja tajuaa, että paroni oli Guermantesin herttuan veli (373). Rouva Villeparisis neuvoo Marcelia olemaan lähtemättä pois paronin seurassa (379). Mutta paroni liittyy kertojan seuraan portaikossa ja lupaa toimia hänen oppaanaan (381). Hän tekee outoja ehodotuksia Blochin perheestä (384). Hänen mielipiteensä rouva Villeparisista (390). Hän uudistaan ehdotuksensa palveluista, joita hän voi tehdä Marcelille (391). Hän kehottaa kertojaa pohtimaan tekemiään ”ehdotuksia” ja lähteet vaunuillaan (393).

[muokkaa] Guermantesin tie 2

Palattuaan Marokosta Saint-Loup vierailee kertoja Marcelin luona ja kertoo hänelle, että paroni de Charlus vierailee kertojan luona Guermantesin herttuattaren tarjoaman illallisen jälkeen (163).

Tämän illallisen aikana herttua muistuttaa Odetten sanaleikistä, joka koski paroni (220). Tämän jälkeen mainitaan paronin suruaika (266). Marcele saa tietää, että ruhtinas nauttii illallista samana iltana paronin luona (296).

Marcel vierailee paronin luona illallisen jälkeen (311) ja odottaa kauan salongissa (315). Paronin halveksiva vastaanotto saa Marcelin raivoihinsa ja tavoittelemaan hattuaan (317). Äkisti kuitenkin paroni muuttaa asennettaan (324) ja ehdottaa Marcelille tapaamista hänen luonaan (327). Paroni juttelee Guermantesin ruhtinattaresta, jonka luokse hän voi saada Marcelin kutsuttua (329).

[muokkaa] Sodoma ja Gomorra I

Pariisissa, Guermantesin herttuattaren yksityispalatsissa, Marcel on kätkeytyneenä ja seuraa paroni de Charluksen saapumista (64). Vaatturi Jupien on paronin mielen mukainen mies ja niin paroni suorittaa kukan ympärillä pörräävän kimalaisen lailla viettelytanssin (67). Siirrytään itse varsinaiseen toimintaan. Paroni de Charlus pyytää Jupienia etsimään muita, kaltaisiaan miehiä (73) ja he lähtevät yhdessä ulos kadulle kulkien peräkanaa kuin pahaiset lapset (76). Mercelille kyse on asioiden paljastumisesta: hän löytää harhaviettisyyden (78) ja ymmärtää paroni de Charlusin käyttäytymisen herttuattaren illallisen jälkeen (94). Tämän jälkeen paroni Jupienia sosiaalisen asemansa parantamisessa.

Ruhtinatar Guermantesin illanviettoa kuvaavassa osassa kertoja Marcel palauttaa mieliin Charlusin ja seurapiirit (105). Hän vastaanottaa kutsutut (116). Marcel, joka haluaa tulle esitellyksi ruhtinaalle, pyytää paronilta tätä palvelusta, mutta tämä kuitenkin lykkää asian ja toteaa sen huonosti muotoilluksi (122). Kun, Marcel menee puutarhaan niin paroni luo häneen hävyttömän katseen (127). Keskustellessaan herra de Vaugoubertin kanssa, hän on myöskin tavoiltaan samanmoinen, Charlusta tervehtii ryhmän suurlähetystössä työskenteleviä harhaviettisiä ja tämä herättää herra de Vaugoubertin mielenkiinnon (134). De Vaugoubert hymyilee paronille, joka hermostuu (145).

Paroni de Charlus pelaa korttia rouva de Surgisin nuoren pojan kanssa (161). Charlus on markiisi Sait-Loupin holhooja (163), joka pitää häntä Don Juanina. Rouva de Surgis esittelee myös muut poikansa paronille (170), joka poikien läsnä ollessa panettelee Saint-Euvertin salonkia (174). Sitten hän vaikuttaa liiankin innokkaalta kätkemään rouva de Surgisilta, että hän on kiinnostunut hänen pojistaan.

Lähdön hetkellä herttualla ja paronilla on hyvin veljelliset hyvästit, mutta Basin (herttua) tekee munauksen muistuttaen paroni de Charlusin haluista (193).

[muokkaa] Sodoma ja Gomorra II

Toiden oleskelunsa aikana kylpyläkaupunki Balcecissä, Marcel osallistuu paroni de Charlusin ja Morelin ensimmäiseen kohtaamiseen Doncièresin rautatieasemalla (16). Morel johdattelee Raspelièressä olevaan rouva Verdurin salonkiin (61). Paronin hyvin lady-like sisääntulo (66). Paroni erehtyy Cottardin silmäniskusta, jonka hän olettaa olevan kaltaisensa viestintää (80). De Charlus ja pöytään käymisen protokolla, jossa hre Verdurin erehtyy luulemaan paroni de Charlusta vain paroniksi ja on täysin tietämätön tämän muista titteleistä (104). Tällöin tulee ilmi hänen aristokraattinen ylpeytensä (110). Hän soittaa musiikkia Morelin kanssa ja näin tulee esille paronin taiteellisen kyvyt (118). Paroni toteaa pitävänsä mansikkamehusta enemmän kuin appelsiinimehusta (132).

Paluumatkalla Grand-Hôteliin, paroni lounastaa erään naismaisen lakeijan kanssa (155). Aimé, hotellin hovimestari, näyttää Marcelille paronilta saamansa kirjeen (160).

Morel ja Charlus lounastavat eräässä rannikon ravintolassa (177).

Kapearaiteisella rautatiellä paroni palauttaa mieleen kirjallisuuden ja hurskautensa (214). Hän palauttaa mieliin harhaviettiset, tietämättä, että Verdurinsin klaani on jo kiinnittänyt huomionsa häneen (216). Hän onnistuu vakuuttamaan tunnetun muusikon, ei hän ole mikään nenästä vedettävä henkilö, auttamaan häntä, että hän saattaa nähdä Morelin useammin Pariisissa (222). Toisaalta, kaikki tietävät Verdurinsin joukoissa, että ennemminkin paroni itse on nenästä vedettävä (224). Charlus palauttaa mieleensä uudelleen kirjallisuuden ja kokee itsensä romaanin naishenkilönä, joka on kuvattu huonon moraalin omaavana (234).

Paroni ja Morelin välinen suhde kiristyy (237) siihen pisteeseen, että viimemainittu hylkää paronin, joka laskee kaiken illallisen varaan. Charlus on lyöty ja hyväksyy Marcelin ilmalliskutsun, mutta samalla toivoo kertojen välittävän kirjeen Morelille (241), joka päättää luovuttaa, sillä hän pelkää kaksintaistelua, johon paroni on hänet vaatinut, aiheuttavan haittaa hänen uralleen muusikkona (243). Mutta suhteen jälleenlämpiäminen on kovin lyhytaikainen (252).

Mustasukkaisena Morelista, paroni kutsuu paikalle Juepienin, jonka tehtävänä on vakoilla paronin rakastajaa, kun tämä käy ilotalossa (256). Kuitenkin Morel onnistuu kätkemään suhteensa Guermantesin ruhtinaaseen, joka on paroni Charluksen veli, mutta hän pelkää niin paljon, että se muuttaa koko hänen suhteensa paroniin (258).

Mieleen palautetaan paroni Charlusin Morelille tekemä seurapiiriesittely (269). Charlus kiinnostuu Blochista ja on näennäisesti antisemitisti kätkeäkseen uuden kiinistuksensa.