Rafael Paasio

Wikipedia

Rafael Paasio (6. kesäkuuta 1903, Uskela - 17. maaliskuuta 1980, Helsinki) oli merkittävä sosiaalidemokraattinen poliitikko ja pääministeri.

Rafael Paasio (SDP) syntyi taloudellisesti vaatimattomiin oloihin, joten yhteys sosialidemokraattiseen työväenliikkeeseen oli alusta pitäen selvä. Paasio pääsi eduskuntaan vuoden 1948 vaaleissa. Sitä ennen hän oli ehtinyt osallistua Turun kunnallispolitiikkaan ja toimia nykyisen Turun Päivälehden, silloisen Sosialistin, päätoimittajana. Paasio oli Sdp:n puheenjohtajana vuosina 1963-1975, pääministerinä vuosina 1966-1968 ja 1972 sekä kaksi kertaa eduskunnan puhemiehenä. Sekä hänen poikansa Pertti Paasio että pojantyttärensä Heli Paasio ovat olleet eduskunnan jäseninä, ja näin jatkaneet Paasion suvun poliittista perinnettä.

Sosialidemokraatit muistavat Rafael Paasion ennen kaikkea puolueensa keskeisenä eheyttäjänä ja vahvistajana. Lisäksi hänen kaudellaan sos.dem. puolue saavutti luontevat Moskovan-suhteet (tosin osittain Kekkosen ja Väinö Leskisen myötävaikutuksella). Puolueen sisäisissä kiistoissa Paasio oli ns. kolmannen linjan johtomies. Pelkistetysti sanottuna kolmaslinjalaisten tarkoituksena oli oikeiston (tannerilaisten ja leskisläisten) syrjäyttäminen vasemmiston (skogilaisten) hillitsemiseksi. Myös mm. presidentti Mauno Koiviston voidaan katsoa lukeutuneen kolmaslinjalaisiin.

"Pari piirua vasemmalle" (ja Kekkosen taakse) oli Paasion ohjenuora. Kekkosen taakse asettuminen oli noina vuosina eräänlainen edellytys SDP:n uudelle tulemiselle. Paasion 1. hallitus aloitti aikanaan suomalaisen hyvinvointivaltion rakentamisen, toinen hallitus taas loi perustan Suomen EEC-sopimukselle. Näin hänen toimillaan on ollut käänteentekevä vaikutus Suomen 1900-luvun historiaan.

Myös Paasion poika Pertti Paasio on ollut Sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja.