Pitkien puukkojen yö

Wikipedia

Pitkien puukkojen yö (saks. Reichsmordwoche, Röhm-Putsch tai Nacht der langen Messer) oli Adolf Hitlerin järjestämä puhdistus, jossa hän hankkiutui eroon itselleen vaarallisista vastustajista Sturmabteilungissa eli SA:ssa. Pitkien puukkojen yön tapahtumat sijoittuvat myöhäisillan 30. kesäkuuta ja varhaisen aamun 1. heinäkuuta 1934 väliseen aikaan. Virallisten tilastojen mukaan 77 kuoli, todellisuudessa epäillään yli 400:n saaneen surmansa.

Kesään 1933 mennessä SA oli kasvanut merkittäväksi voimaksi natsipuolueen sisällä. Monet SA:n jäsenistä ottivat vakavasti puolueen nimessäkin olevat sosialismin tai kansallissosialismin ja olivat vihaisia Hitlerille ja muille puolueen johtohahmoille näiden muunlaisista ajatuksista. Tuloksena oli, että SA alkoi erkaantua puoluejohdosta ja se halusi muutoksia puolueeseen tavoitteenaan merkittävät sosialiset ja taloudelliset muutokset. He halusivat myös sulauttaa Saksan armeijan itseensä.

Vuonna 1934 Hitler oli jo ehdottomassa vallassa Saksassa, mutta hän pelkäsi menettävänsä asemansa vallankaappauksessa. Saadakseen täydellisen kontrollin, hän kannusti alaisiaan kamppailemaan poliittisesta vallasta keskenään. Tuloksena oli, että Hermann Göring, Joseph Goebbels, Heinrich Himmler ja Reinhard Heydrich muodostivat yhden puolen ja SA:n johtaja Ernst Röhm toisen. Näin SA oli ainoa jäljellä oleva uhka Hitlerin vallalle.

Röhmin ja hänen väkivaltaisen järjestönsä voima pelotti muita. Göring ja Himmler pyysivät Heydrichia väärentämään todisteet, joiden mukaan Röhm olisi saanut 12 miljoonaa markkaa Ranskasta, joiden avulla Hitler olisi syrjäytetty. Himmler esitti "todisteet" Hitlerille, lisättynä omalla epäilynään, että Röhmillä olisi aikomus käyttää SA:ta apunaan Hitlerin syrjäyttämisessä.

Hitler oli aina pitänyt Röhmistä, olihan tämä ensimmäisiä natsipuolueen jäseniä ja osallistui yhdessä Hitlerin kanssa mm. Oluthuonekaappaukseen vuonna 1923. Mutta Hitler oli kasvavan paineen alla - SA:n valtaa oli vähennettävä. Saksalaiset sotilasjohtajat eivät pitäneet Röhmin ehdotuksista, joiden mukaan armeija pitäisi sulauttaa suurempaan SA:han, Hitleriä kannattaneet teollisuusjohtajat olivat huolissaan SA:n sosialistisista ajatuksista. Armeija oli myös huolissaan SA:n koosta: alkuvuodesta 1934 sen jäsenmäärä oli 2,5 miljoonaa, kun taas armeijan koko oli rajoitettu Versaillesin rauhansopimuksessa 100 000 mieheen. Natsipuolueen jäsenet eivät myöskään pitäneet Röhmistä ja muutamasta muusta SA:n johtajasta näiden väitetyn homoseksuaalisuuden vuoksi.

Koska nämä kaikki ryhmät olivat Röhmiä vastaan Hitler päätti toimia. Hän määräsi kaikki SA:n johtajat osallistumaan kokoukseen Hanselbrauer Hotelliin Wiesseessä Münchenin ulkopuolella. Kesäkuun 30. päivänä Hitler henkilökohtaisesti määräsi Röhmin pidätyksestä. Alfred Rosenbergin päiväkirjat todistavat tämän. Virallisten tietojen mukaan Hitler itse olisi ottanut osaa operaatioon kentällä, mutta tämän uskotaan olevan pelkkää natsipropagandaa.

Seuraavien tuntien aikana muut SA:n johtajat myös pidätettiin ja monet heistä ammuttiin välittömästi. Todennäköisesti Hitlerin alkuperäinen tarkoitus oli tuomita Röhm oikeudessa, mutta hän kuitenkin päätti, että Röhmin täytyy kuolla. Uskotaan, että Röhmille tarjottiin mahdollisuutta itsemurhaan, mutta hänet lopulta ammuttiin. Hitler käytti puhdistusta selvittääkseen välinsä monien vanhojen vastustajiensa kanssa: Gregor Strasser, Gustav von Kahr, kenraali Kurt von Schleicher ja Edgar Jung murhattiin. Franz von Papen määrättiin kotiarestiin.

3. heinäkuuta Gesetz über Maßnahmen zur Staatsnotwehr -laki oikeutti tehdyt toimet jälkikäteen "laillisen valtion itsepuolustuksen" nimissä.

Hitler ilmoitti puhdistuksesta 13. heinäkuuta väittäen, että 61 oli teloitettu, 13 ammuttu vastustaessaan pidätystä ja kolme oli tehnyt itsemurhan. Ilmoituksessaan hän sanoi: "Jos joku lähestyy minua kysyen miksi en vienyt asiaa normaaliin oikeuteen, silloin kaikki mitä voin sanoa on tämä: tällä tunnilla olin vastuussa Saksan kansan kohtalosta ja siksi minusta tuli Saksan kansan korkein oikeus (saksaksi oberster Gerichtsherr)." (vapaasti käännettynä kirjasta: William L. Shirer, The Rise and Fall of the Third Reich, Simon and Schuster, New York, 1959)

Puhdistuksen seurauksena Hitler vahvisti kannatuksensa Reichswehrissa. 26. heinäkuuta SS-joukot irrotettiin SA:sta ja Reichsführer-SS Himmleristä tuli Saksan poliisin päällikkö (Chef der Deutschen Polizei), joka oli vastuussa ainoastaan Hitlerille. Victor Lutzesta tuli SA:n uusi johtaja ja se menetti pian merkityksensä natsien hallintokoneistossa.