Perusoikeudet
Wikipedia
Perusoikeudet ovat kansallisessa perustuslaissa valtion kansalaisilleen ja muille valtion oikeudenkäyttöpiirissä oleville takaamat oikeudet. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta perusoikeudet eivät takaa absoluuttista suojaa, vaan perustuslaissa ainoastaan edellytetään, että kyseisen oikeuden loukkaamisesta täytyy säätää lain tasoisesti ja vain tietyissä rajatuissa tarkoituksissa.
Suomen perustuslaissa perusoikeudet kuuluvat lähtökohtaisesti kaikille, ei siis anoastaan Suomen kansalaisille. Ei siis enää voida käyttää termiä kansalaisoikeudet.
Perusoikeudet on siis säädetty kansallisesti, sen sijaan ihmisoikeudet perustuvat kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Perusoikeudet ovatkin usein laajemmat kuin se mihin valtio on kansainvälisesti sitoutunut.
Suomen Perustuslain 2 luvussa on turvattu seuraavat oikeudet:
- 6 §. Yhdenvertaisuus.
- 7 §. Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen.
- 8 §. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate.
- 9 §. Liikkumisvapaus.
- 10 §. Yksityiselämän suoja.
- 11 §. Uskonnon ja omantunnon vapaus.
- 12 §. Sananvapaus ja julkisuus.
- 13 §. Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus.
- 14 §. Vaali- ja osallistumisoikeudet.
- 15 §. Omaisuuden suoja.
- 16 §. Sivistykselliset oikeudet.
- 17 §. Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin.
- 18 §. Oikeus työhön ja elinkeinovapaus.
- 19 §. Oikeus sosiaaliturvaan.
- 20 §. Vastuu ympäristöstä.
- 21 §. Oikeusturva.
- 22 §. Perusoikeuksien turvaaminen.
- 23 §. Perusoikeudet poikkeusoloissa.
