Olavi Virta
Wikipedia
Oskari Olavi "Ola" Virta (vuoteen 1926 Ilmén, s. 27. helmikuuta 1915, Sysmä — k. 14. heinäkuuta 1972, Tampere) oli laulaja ja yksi Suomen eniten levyttäneitä artisteja. Hän levytti vuosina 1939—1966 lähes 600 laulua, joista monista on tullut suomalaisen iskelmämusiikin klassikoita. Niihin kuului tangoja (esimerkiksi "Punatukkaiselle tytölleni", "Ennen kuolemaa" ja "Täysikuu"), sekä monipuolista iskelmämusiikkia (muun muassa "Poika varjoisalta kujalta", "Hopeinen kuu", "Eva" ja "Kultainen nuoruus"). Hän oli myös 1950-luvun alussa Kipparikvartetin 2. tenori. Hän sai myös uransa aikana kolme kultalevyä kappaleista "Ennen kuolemaa", "Tulisuudelma" ja "La Cumparsita". Ilmeikkäiden tulkintojensa ja loisteliaan äänenkäyttönsä ansiosta Olavi Virta on saavuttanut aseman, jossa hänelle tunnustavat velkansa niin iskelmän, rockin kuin taidemusiikinkin tekijät.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Musiikillinen tausta
Virta syntyi musikaaliseen perheeseen. Hänen isänsä soitti viulua ja äiti mandoliinia. Olavi itse aloitti pianonsoiton 8-vuotiaana. Vanhempien erottua oli luovuttava pianosta, jolloin Olavi sai isänsä viulun ja soitti jossakin vaiheessa Sörnäisten seurakunnan kamariorkesterissa. 1930-luvulla hän pääsi opiskelemaan Dallapé-opistoon, ja alkoi keikkailla oppilaista kootun orkesterin kanssa. Tuolloin hän otti myös ensimmäiset laulutuntinsa kanttori Mauno Tammisen ja laulunopettaja Olavi Nybergin johdolla. Virta lauloi 1930-luvun puolivälin jälkeen armeija-aikanaan Karjalan Laulu -nimisessä mieskuorossa ja otti laulutunteja laulunopettaja Nikolai "Ukko" Schmakoffin johdolla. Vuosina 1945-1946 hän sai laulunohjausta oopperalaulaja Thorild Brödermannilta.
[muokkaa] Ura
Ammattimuusikoksi Virta ryhtyi vuonna 1937, armeijasta palattuaan ja saatuaan paikan Rainbow -orkesterista laulajana ja kitaristina. Pari vuotta myöhemmin hän levytti kappaleen "Syysserenadi". Laulajanura kuitenkin keskeytyi sodan alettua. Virta piti rintamalla kitaraa mukana ja toimi samalla jonkinlaisena viihdyttäjänä, vaikka vastaanotto ei aina ollut paras mahdollinen. Vielä välirauhan aikana hän haaveili konserttilaulajan urasta ja suunnitteli jopa opintomatkaa Italiaan, joka jäi taloudellisista syistä toteuttamatta. Jatkosodan aikana Virta oli Kannaksen radiossa mm. kuuluttajan tehtävissä. Sodan jälkeen hän kehitti esiintymistaitojaan Suomen Filmiteollisuuden Filmikoulussa sekä revyyteatteri Punaisessa Myllyssä.
1940-luvun puolessavälissä Virta perusti kaksi musiikkiliikettä sekä painolaitoksen. Johtuen liikemiehen toimista ja rooleista Punaisessa myllyssä Virta ei 1940-luvun aikana levyttänyt kovin paljon. Vuonna 1946 hän solmi avioliiton, josta syntyi kolme lasta. Samoihin aikoihin Olavi Virran levytysura lähti toden teolla käyntiin. Laulut Tähti ja meripoika (1946) ja Sua lemmin kuin järjetön mä oisin (1947) ovat nousseet ikivihreän asemaan.
[muokkaa] 1950-luku
1950-luvulla Virta levytti runsaasti, oli myyntilistojen kärjessä ja esiintyi usein radiossa. Tuona aikana hänen äänensä saavutti tunnistettavan muotonsa, kun hän ryhtyi omien sanojensa mukaan "laulamaan täysijännitteisesti". Aktiivisimmillaan Olavi Virran laulu-ura oli vuosina 1953-1954, jolloin hän vieraili harva se päivä levytysstudiossa. Tunnetuimpia levytyksiä 50-luvulta ovat mm. Täysikuu, Mustasukkaisuutta, Sinun silmiesi tähden, Sokeripala, Poika varjoiselta kujalta, Mambo Italiano sekä Armi Kuuselan Miss Universum-kilpailun voiton kunniaksi sävelletty Armi (säv. Erik Lindström), joka toimii edelleen Suomessa järjestettävien missikisojen tunnussävelmänä.
Maaliskuussa 1959 Iltapäivälehdissä kirjoitettiin Ilomantsissa tapahtuneesta skandaalista, jolloin Virtaa ja hänen orkesteriaan syytettiin esiintymisestä alkoholin vaikutuksen alaisena. Syy oli tosiasiassa hanuristi Arvo Nyströmin, joka vietiin aggressiivisen käyttäytymisen johdosta putkaan, mutta syy vieritettiin Virran niskoille. Skandaali miltei katkaisi hänen uransa, ja häntä alettiin nimittää mediassa ja yleisön keskuudessa "laulavaksi lihapullaksi". Pian tämän jälkeen myös hänen perheensä hajosi.
[muokkaa] 1960-luku
Virta nousi kuitenkin pian uudestaan huipulle solmittuaan levytyssopimuksen Scandia-yhtiön kanssa ja levyttäen mestarillisia tulkintoja mm. aiemmista levytyksistään. Yksi suurimmista klassikoista, Hopeinen kuu levytettiin 1960 Vuonna 1962 Virta sai ensimmäisen sairauskohtauksensa, ja hänellä todettiin aikuisiän diabetes ja maksakirroosi. Samoihin aikoihin hän sai kahden kuukauden vankeusrangaistuksen rattijuopumuksesta. Tuomiota suorittaessaan Virta poikkesi levyttämässä mm. kappaleet Kultainen nuoruus ja Punaiset lehdet. Viimeinen levytys tehtiin 6. kesäkuuta 1966. Kappaleet olivat Nyt soita balalaikka ja Sateinen ilta. Vakavan alkoholismin ja sokeritaudin aiheuttama terveyden heikkeneminen ei ollut pilannut hänen ääntään. Pian viimeisen levytyksen jälkeen Virta sai halvauskohtauksen ja joutui yli vuodeksi sairaalaan. Tämän seurauksena hän mm. joutui opettelemaan kaikkien laulujensa sanat uudelleen. Virta oli asunut Tampereella jo vuodesta 1964 ja muutti vuonna 1967 sairaalasta päästyään Pispalaan, missä hän kuoli 14.7.1972, vain noin kuukausi sen jälkeen, kun hänelle oli ensimmäisenä suomalaisena viihdetaiteilijana myönnetty valtion taiteilijaeläke. Virran viimeisenä vieraana kuolemaa edeltävänä iltana oli laulaja Teuvo Valo, joka oli Virran hyvä ystävä 50-luvun alusta asti. Virta oli pyytänyt Valoa jäämään luokseen yöksi, mutta Valo ei voinut jäädä. Aamulla koko kansa sai kokea suuren järkytyksen, kun maestro oli poissa.
Koko laulu-uransa aikana Olavi Virta levytti myös omia versioitaan suomalaisista ikivihreistä sävelmistä (esim. Metsäkukkia) sekä kansainvälisesti tunnetuista tangoista (esim. La Cumparsita, Ennen kuolemaa (Avant de mourir), Rakkautta ei se ollut (Liebe war es nie)). Joskus Olavi Virta levytti oman versionsa aikansa tunnetuimmista hiteistä, mikä saattoi olla kohtalokasta aloittelevalle laulajalle, sillä useimmiten kuuntelijat siirtyivät suosimaan Virran versiota.
[muokkaa] Kaikkien aikojen iskelmä
Olavi Virran tulkitsema Hopeinen kuu valittiin Kaikkien aikojen iskelmäksi YLE Radio Suomen vuonna 2006 järjestämässä yleisöäänestyksessä. Hopeinen kuu sai yli kaksikymmentä prosenttia annetuista äänistä [1].
[muokkaa] Salanimet
- Erwin Ovan
- Ilmen Paul
- Joki Oskari
- Lehto Matti
- Oskari
- Rio Salvador
- Ström Pauli
- Vasa Kaarto
- Virtanen Kaarto
[muokkaa] Elokuvaura
Olavi Virta oli myös elokuvanäyttelijä. Hän näytteli mm. seuraavissa filmeissä:
- Kalle Aaltosen morsian 1948
- Kaunis Veera eli ballaadi Saimaalta 1950
- Kipparikvartetti 1952
- Pekka Puupää kesälaitumilla 1953
- Minä soitan sinulle illalla 1954
- Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä 1954
- Kaksi vanhaa tukkijätkää 1954
- Pekka ja Pätkä puistotäteinä 1955
[muokkaa] Ääninäyte
- Siks oon mä suruinen (1944) (Real Player -versio, sävellys: Toivo Kärki; sanat: Kerttu Mustonen)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Olavi Virta Pomus.netin tietokannassa
- YLEn elävä arkisto – Olavi Virran haastattelu
- Olavi Virran laulutuotanto 1900-luvulla Suomen Äänitearkiston tietokannassa
- Olavi Virran sanoitustuotanto 1900-luvulla Suomen Äänitearkiston tietokannassa
[muokkaa] Kirjallisuus
- Seija A. Niemi: Olavi Virta - Myytin synty (2006) ISBN 951-29-3063-3 (liimasid.)
- Lasse Erola: Olavi Virta ja hänen maailmansa (2005) ISBN 951-20-6914-8 (sid.)
- Jyrki Hämäläinen: Tangokuningas Olavi Virta: mestari särkyneen toiveen kadulla (Otava, 2005) ISBN 951-1-19994-3 (sid.)
