Ohio (sukellusveneluokka)
Wikipedia
Ohio-sukellusveneluokka on Yhdysvaltain suurin sukellusvene. Se on alun perin suunniteltu strategiseksi ydinohjusveneeksi, mutta maailmanpolitiikan muutosten takia osa veneista varustettaneen taktisiin erikoisoperaatioihin.
Yhdysvaltain laivaston Ohio-luokkaan kuuluu kaiken kaikkiaan 18 ydinsukellusvenettä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historiaa
Ohio-luokan sukellusveneet suunniteltiin korvaamaan ikääntyviä, 1960-luvulla rakennettuja strategisia ohjusveneitä. (George Washington-, Ethan Allen,- Lafayette,- ja James Madison -luokkia). Kun laivasto ryhtyi suunnittelemaan uutta ohjusveneluokkaa, hyvin määräävänä kriteerinä oli veneiden taloudellisuus. Jotta selvittäisiin mahdollisimman pienellä luokalla, veneiden haluttiin pystyvän kuljettamaan mahdollisimman monta ohjusta, ja pystyvän tekemään entistä pidempiä partiomatkoja. Tästä seurasi luonnollisesti, että veneistä tuli huomattavasti suurempia kuin edeltäjistään. USS Ohio olikin valmistuessaan maailman suurin sukellusvene, joskin tittelin peri hyvin pian sen venäläinen vastine, Akula-luokka. (NATO-nimi Typhoon)
USA:n laivasto on perinteisesti nimennyt tulivoimaisimmat aluksensa USA:n osavaltioiden mukaan. Näin nimettiin myöskin Ohio-luokka, poikkeuksena USS Henry M. Jackson, joka sai nimensä Ohio-luokan syntyyn merkittävästi vaikuttaneen senaattorin mukaan.
Alun perin oli tarkoituksena rakentaa vain 10 venettä. Vuosien mittaan suunniteltu määrä kasvoi aina 24 veneeseen saakka, kunnes vuonna 1991 päädyttiin mm. START-1-sopimuksen nojalla siihen, että lopulliseksi määräksi tulisi 18 venettä.
Veneet valmistuivat seuraavasti (suluissa käyttöönottovuosi):
- USS Ohio - SSBN/SSGN 726 (1981)
- USS Michigan - SSBN727 (1982)
- USS Florida - SSBN728 (1983)
- USS Georgia - SSBN729 (1984)
- USS Henry M. Jackson - SSBN730 (1984)
- USS Alabama - SSBN731 (1985)
- USS Alaska - SSBN732 (1986)
- USS Nevada - SSBN733 (1986)
- USS Tennessee - SSBN734 (1988)
- USS Pennsylvania - SSBN735 (1989)
- USS West Virginia - SSBN736 (1990)
- USS Kentucky - SSBN737 (1991)
- USS Maryland - SSBN738 (1992)
- USS Nebraska - SSBN739 (1993)
- USS Rhode Island - SSBN740 (1994)
- USS Maine - SSBN741 (1995)
- USS Wyoming - SSBN742 (1996)
- USS Louisiana - SSBN743 (1997)
Alun alkaen kaikki 18 venettä olivat strategisia ohjusveneitä (SSBN), joissa oli aseistuksena Trident-ohjukset. Ensimmäiset 8 venettä varustettiin aluksi Trident C4 ohjuksin, ja seuraaviin asennettiin kehittyneemmät Trident D5 -ohjukset. 1990-luvulla myös alkusarjan veneitä ryhdyttiin peruskorjamaan ja varustamaan uudemmilla ohjuksilla. Vuoteen 2006 mennessä kaikkien veneiden oli määrä olla varustettuna D5-ohjuksilla.
Ajat kuitenkin muuttuvat, ja entisen vihollisen katoaminen kartalta, sekä solmitut ydinasesopimukset johtivat siihen, että 4 vanhinta venettä tullaan muuttamaan 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana SSGN-veneiksi. Muutostyössä strategiset ohjukset poistetaan, ja tilalle tulee yli 150 Tomahawk-risteilyohjusta. Lisäksi veneet varustetaan SEAL-erikoisjoukkojen operointiin soveltuviksi, mm. lisäämällä majoitustiloja sekä sukeltajien käyttöön tarvittavat sulkukammiot. Ensimmäinen muunnettu vene, USS Ohio (SSGN) 726 luovutettiin takaisin Yhdysvaltain laivastolle 7. helmikuuta 2006 oltuaan telakalla vuodesta 2002.
Ohio-luokan veneet kuljettavat mukanaan huomattavaa osaa koko Yhdysvaltain jatkuvassa valmiudessa olevasta strategisesta ydinohjusmateriaalista. Verrattuna koko II maailmansodan Euroopan rintamien yhteenlaskettuihin pommituksiin yhden SSBN-Ohion tulivoima on yli 9-kertainen. Ohio-luokan veneet ovatkin maailman tuhovoimaisimpia sota-aluksia.
[muokkaa] Tekniikkaa
[muokkaa] Päätiedot
- Rakentaja: GD Electric Boat, Grotonin telakka.
- Pituus: 170,69 m (560 ft)
- Leveys: 12,8 m (42 ft)
- Uppoama: 17 033 tonnia pintakulussa, 19 000 tonnia sukelluksissa
- Reaktori: 1 kpl, S8G -painevesireaktori
- Pääkoneet: 2 höyryturbiinia
- Koneteho: 60 000 hv
- Propulsio: 1 kiinteälapainen potkuri
- Nopeus: Lähteestä riippuen yli 20 tai yli 25 solmua.
- Miehistö: 155 (15 ups + 140 mieh.)
[muokkaa] Sensorit
- BQQ-6 Keulaan sijoitettu passiivinen sonar
- BQS-13 Aktiivinen sonar
- BQR-19 Hinattava passiivinen sonar
- BQR-19 Navigointisonar
- BPS 15A Valvonta-, merenkulku-, ja tulenjohtotutka
- Irrallinen merenkulkututka
- AN/WLR-8(V) Elektroninen tiedustelu- ja valvontajärjestelmä (ESM)
- Kollmogren 152 -periskooppi
- Kollmogren 82 -periskooppi
[muokkaa] Aseistus (SSBN)
[muokkaa] Aseistus (SSGN)
- 154 Tomahawk-risteilyohjusta
- 4 Torpedoputkea (15kpl Mk-48 -torpedoja)
[muokkaa] Toiminta
Ohio-luokan veneiden kotisatamat ovat Bangorin (SSBN730, SSBN731, SSBN732, SSBN733, SSBN735, SSBN737 ja SSBN741) ja King´s Bayn (SSBN734, SSBN736, SSBN738, SSBN739, SSBN740, SSBN742, SSBN743) laivastotukikohdissa.
Ohio-luokan, kuten kaikkien strategisten ohjusyksiköiden päätehtävä on toimia strategisena ydinasepelotteena. Käytännössä veneet hoitavat tätä tehtävää rauhan aikana niin, että noin 2/3 niistä (tarkka määrä ei ole julkista tietoa) on jatkuvasti partioimassa merellä. Jotta tämä olisi mahdollista, jokaisella veneellä on kaksi nimettyä miehistöä, ns. blue crew ja gold crew.
Partiomatkat kestävät tyypillisesti noin 77 vuorokautta, joiden jälkeen seuraa 35 vuorokauden huoltojakso, jolloin partiosta saapuva miehistö luovuttaa veneen lähtevälle miehistölle, joka vuorostaan suorittaa veneen huoltotoimet ennen merelle lähtöä.
Edes summittaisia partiomatkojen reittejä ei ole julkistettu, olettaa voidaan kuitenkin, että King´s Bayn veneet toimivat etupäässä Atlantilla ja Bangorin Tyynellämerellä. Koska veneiden tehtävän luonteeseen kuuluu olla mahdollisimman vaikeasti havaittavissa, ne tavallisesti välttävät kaikkea muuta vesiliikennettä, erityisesti sota-aluksia. Veneet lähettävät radiosanomia harvoin, joskin voivat vastaanottaa niitä useammin, koska pelkkään vastaanottoon ei liity veneen sijainnin paljastumisen riskiä.
