Trident

Wikipedia

Trident-ohjukset ovat sukellusveneestä laukaistavia mannertenvälisiä ballistisia ydinohjuksia (SLBM). Tätä amerikkalaista ohjusta on valmistettu kahtena tyyppinä: Trident I (C4) UGM-93A ja Trident II (D4) UGM-133A. C4- ja D5-tyyppimerkit kertovan sen, että Tridentit kuuluvat samaan ohjusperheeseen, kuin Polaris (tuotanto alkoi v.1960) ja Poseidon (v.1971)

Trident-ohjukset ovat kolmivaiheisia. niiden ajoaine on kiinteää. Ohjuksien ohjaus tapahtuu inertiasuunnistusmenetelmällä. Ohjusten lentomatkaa on pidennetty nk. aerospiken avulla, joka pienentää ohjuksen ilmanvastuksen puoleen.

Ohjukset laukaistaan veden alla. Ne puhalletaan putkistaan kaasugeneraattorin avulla. Ohjuksen ensimmäinen vaihe syttyy ohjuksen noustessa kohti veden pintaa. Kahden minuutin kuluttua kolmaskin rakettivaihe palaa ja ohjus kiihtyy 6,1 km/s:ssa nopeuteen.

Yhdysvaltain laivastossa Trident-ohjuksia on nykyisin 14:sta Ohio-luokan sukellusveneessä.

[muokkaa] Trident I

Trident I (C4) otettiin käyttöön vuonna 1979 ja sen käyttö lopetettiin 1990-luvulla.

Kahdeksan ensimmäistä Yhdysvaltain laivaston Ohio-luokan sukellusvenettä rakennettiin alun perin kuljettamaan Trident I-ohjuksia. Sittemmin ne modifioitiin kuljettamaan uutta Trident II-ohjusta. Tarpeiden muututtua 4 vanhinta Ohio-venettä on 2000 luvun alussa muunnettu strategisista risteilyohjusveneistä hyökkäysveneiksi, jotka kantavat strategisten ydinohjusten sijaan reilua 140 tavanomaisella kärjellä varustettua risteilyohjusta.

Trident I -ohjukset korvasivat Poseidon-ohjukset 12 James Madison ja Benjamin Franklin luokkien sukellusveneessä. Trident I -ohjuksen ensimmäinen koelaukaisu tapahtui 18. tammikuuta 1977 Cape Canaveralin rakettikeskuksesta.

Trident I

• ydinpeloite
• valmistaja Lockheed Martin Space Systems Co., Sunnyvale, Kalifornia
• propulsiojärjestelmä on kolmivaiheinen ja käyttää kiinteää ajoainetta
• pituus 10,2 m (34 jalkaa)
• paino 33142 kg (73000 naulaa)
• halkaisija 1,8 m (74 tuumaa)
• kantama 7400 km (4600 maamailia)
• inertiasuunnistus
• hyötykuorma: muutamia eri maaleihin ohjattavia ydinkärkiä (MIRV). Esim. kahdeksan W76 (100 kt) -ydinkärkeä (Mark 4).
• käyttöönotto vuonna 1979

[muokkaa] Trident II

Toinen Trident-versio pystyy kuljettamaan suuremman hyötykuorman. Se on suunniteltu osumaan sellaisella tarkkuudella, että sitä voidaan käyttää pelotteen ja kostoiskun lisäksi myös ensi-iskuun ohjussiiloja vastaan. Ohjuksen rakenne on tehty grafiitti-epoksi-komposiitista, joten se on kevyempi kuin Trident I. Trident II otettiin käyttöön vuonna 1990. Se jatkaa käytössä vuoteen 2020.

Trident II

• ydinpeloite
• valmistaja Lockheed Martin Space Systems Co., Sunnyvale, Kalifornia
• hinta 300 miljoonaa dollaria
• propulsiojärjestelmä on kolmivaiheinen ja käyttää kiinteää ajoainetta
• pituus 13,41 m (44 jalkaa)
• paino 58,500 kg (130000 naulaa)
• halkaisija 2,1 m (83 tuumaa)
• kantama yli 7400 km (4600 maamailia)
• inertiasuunnistus
• hyötykuorma useita ydinkärkiä (MIRV). Jopa kahdeksan W88 (475 kilotonnin) ydinkärkeä (Mark 5) tai kahdeksan W76 (100 kilotonnin) ydinkärkeä (Mark 4).
• käyttöönotto vuonna 1990

[muokkaa] Ison-Britannian ydinaseohjelma

Trident-ohjelmaan kuuluu 4 Britannian kuninkaallisen laivaston ydinkäyttöistä Trident-ohjussukellusvenettä (Vanguard, Vigilant, Victorious ja Vengeance), joista jokainen pystyy kuljettamaan 16 ydinkärjin varustettua ohjusta. Keskimäärin jokaisessa aluksessa on 48 ydinkärkeä.

Ohjusten kantomatka on 6 500 km, ja jokaisen yksittäisen ydinkärjen tuhovoima on noin seitsenkertainen Hiroshiman tuhonneeseen pommiin verrattuna. Ohjukset ja ydinkärjet on hankitty Yhdysvalloista.

Aluksista yksi on aina merellä, kolme muuta tukikohdissaan.