Monopoli (peli)
Wikipedia
| Monopoli | |
 Monopoli-lauta kesken pelin |
|
| Pelaajia | 2-8 |
| Ikäsuositus | 7+ |
| Pelin kesto | 60-600 min |
| Monimutkaisuus | matala |
| Strategisuus | keskitasoa |
| Satunnaisuus | korkea |
Monopoli (alkuperäiseltä englanninkieliseltä nimeltään Monopoly) on lautapeli, jossa myydään ja ostetaan kiinteistöjä leikkirahalla. Peli on nimetty taloustieteellisen monopolin mukaan. Nykymuotoinen Monopoli julkaistiin 1935, mutta samantapaisia pelejä on ollut aikaisemminkin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tavoitteet ja säännöt
Pelaajan tavoitteena pelissä on mahdollisimman järkevillä investoinneilla aiheuttaa vastustajalleen konkurssi, eli saada tämän rahat ja muu omaisuus loppumaan. Peliä pelataan lähes aina kahdella arpakuutiolla, joiden yhteinen silmäluku määrää kuinka pitkälle pelaajan täytyy liikkua pelilaudalla.
Pelilaudan reunoilla, joissa pelaaja liikkuu, on tontteja, asemia, ja laitoksia, joita pelaaja voi ostaa pankilta mikäli ne ovat vapaana, mutta myös paikkoja joissa joutuu maksamaan rahaa saamatta mitään.
Peliin kuuluu myös "Sattuma" ja "Yhteismaa" -kortteja, jotka myös vaikuttavat pelin kulkuun monella tavalla. Yleisten sääntöjen mukaan pelaaja saa ostaa taloja tontteihinsa, joista saa periä aina korkeampaa vuokraa, kun hänellä on kaikki osakkeet tietystä väriryhmästä.
Jos samalla tontilla on neljä taloa, pelaaja saa ostaa siihen hotellin. Tämän jälkeen tontille ei saa rakentaa mitään. Vastustajan pelaajan joutuessa tontille, hän joutuu maksamaan tontin osakkeessa ilmoitetun vuokran, ja toisin päin.
Peliä pelataan monilla sääntövarianteilla. Usein kuitenkin käy niin että peliä aloittavat huomaavat olevansa vähän eri mieltä muutamista säännöistä, siispä niiden läpi käyminen voi olla parasta. Virallisten sääntöjen mukaan:
- Huutokaupat ovat käytössä. Ellei pankin omistamalle kadulle saapuva pelaaja halua ostaa tonttia merkittyyn hintaan, jokainen pelaaja (myös noppia heittänyt pelaaja) saa esittää tarjouksia kunnes uusia tarjouksia ei tule. Kadun ostaa korkeimman hinnan tarjonnut pelaaja. Lähtöhintaa ei ole erikseen määrätty.
- Kolmannet "tuplat" siirtävät pelaajan suoraan vankilaan. Kolmansien tuplien takia pelaaja ei siis joudu maksamaan vuokraa tai toisaalta voi saada palkkiota lähtöruudun ohittamisesta tai ostaa tontteja.
- Vuokraa ei tarvitse maksaa, jos saaja ei peri saataviaan ennen kuin seuraavaksi vuorossa oleva pelaaja heittää noppia. Tämä sääntö aiheuttaa verisiä tappeluita, ja käsite "speed play" eli tahallinen liian nopea pelaaminen kannattaa selvittää peliporukan kesken ennen peliä.
- Käytetyt kortit sijoitetaan pakan alle. Sekoittamista ei siis käsketä säännöissä, vaikka se voikin olla peliä parantava tekijä pakan kerran loputtua.
- Kaikki pelaajien maksamat sakot ja maksut asetetaan pelilaudan keskelle. Vapaa pysäköinti -ruutuun pysähtyvä pelaaja saa keskelle kertyneet rahat.
- Vankilasta vapauttava tuplaluku on myös vankilasta ulos siirryttävä matka, kun maksaa 50 euroa pääsee pois vankilasta tai "vapaudut vankilasta"-kortilla. Tämän jälkeen vapautunut vanki saa heittää ja siirtää pelinappulaansa vielä uudelleen.
- Tämä sääntö on Monopolin kotisivuilla selvennetty niin, että toista heittoa ei saa vankilasta vapauttavien tuplien jälkeen. Vuoden 1993 suomalaisessa painoksessa säännöt kuitenkin sanovat toisin.
- Vapautuakseen vankilasta, maksu tai sopiva kortti on käytettävä ennen noppien heittämistä. Ensimmäisellä tai toisella vuorolla vankilassa nopanheitto tarkoittaa luopumista ulosmaksun mahdollisuudesta. (Katso myös seuraava)
- Jos kolmannellakaan yrityksellään vanki ei onnistu heittämään tuplia, on sakko (suuruus vaihtelee painoksittain) maksettava jo samalla vuorolla minkä jälkeen vapautunut, köyhtynyt vanki heittää ko. vuorolla noppia normaalisti. Vankilaan ei siis voi jäädä neljäksi vuoroksi.
- Vankilastakin voi periä vuokria, ja sieltä voi käydä kauppaa normaalisti.
- "Jos halukkaita ostajia on enemmän kuin pankilla on mahdollisuus myydä, pankki myy talot huutokaupalla korkeimman tarjouksen tehneelle." - tämä sääntö on karvan verran ristiriidassa säännön "Pelaajalla on oikeus ostaa ja rakentaa vuorollaan niin monta taloa kuin tarvitsee ja pystyy ostamaan" kanssa.
Osto-oikeus pitäisi siis olla kerrallaan vain vuorossa olevalla pelaajalla, mutta monen ostajaehdokkaan tilanteessa pankin pitäisi silti järjestää huutokauppa. (Amerikkalaisen Monopolin säännöissä sitä vastoin nimenomaan sanotaan, että pelaaja saa ostaa ja rakentaa taloja milloin vain.) Ristiriita lienee ratkaistava pelaajien kesken.
- Hotellin voi rakentaa tontille, jolla on jo neljä taloa. Kirjaimellisesti tulkittuna tämä tarkoittaa, että hotellia ei voi rakentaa, mikäli taloja ei ole saatavilla, eli että talojen rakentamista ei voi ohittaa. Sääntö ei estä rakentamasta tontille suoraan hotellia, mikäli taloja on saatavana.
- Rakennettuja tontteja ei voi myydä. Talot pitää purkaa ennen tontin kauppaamista.
- Kun pelaajan velat ylittävät omaisuuden arvon, hän tekee konkurssin (tyypillisesti pelaajan joutuessa maksamaan järkyttävän vuokran). Kaikki talot puretaan, tontit kiinnitetään ja saadut rahat sekä konkurssia tekevän käteiset annetaan velkojalle. Pankki saa pelaajan tontit, jotka huutokaupataan välittömästi. Konkurssin tehnyt pelaaja poistuu pelistä.
- Rahan lainaaminen on kielletty, mutta pelaajan varojen ollessa riittämättömät osan velasta saa maksaa omaisuudella (tonteilla). Velkoja voi määrätä tonttien arvon. Usein on kuitenkin mutkattomampaa laittaa velallinen tässä vaiheessa konkurssiin, harvapa siinä tilanteessa jaksaa vielä roikkua pelissä.
Säännöt luettu suomalaisesta Monopoly:n vuoden 1993 painoksesta.
[muokkaa] Historia
Pelin patentoi yhdysvaltalainen, sillä hetkellä työtön myyntimies Charles B. Darrow. Pelin kadunnimet oli poimittu Atlantic Citystä, jonne Darrowit olivat aiemmin tehneet matkan. Myöhemmin useat muut ovat kertoneet pelaneensa kotitekoisia versioita pelistä jo ennen Darrowin patentointia.
Monopoli saapui suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 1935 peliyhtiö Parker Brothersin aloittaessa sen markkinoinnin. Sittemmin yhtiö on tullut osaksi yhdysvaltalaista Hasbro-peliyhtiötä.
[muokkaa] Anti-Monopoli-oikeudenkäynti
Vuonna 1973 San Franciscon yliopiston taloustieteiden professori Ralph Anspach patentoi Anti-Monopolin, Monopolia muistuttavan pelin. Parker Brothers haastoi hänet tästä oikeuteen. Kyseinen, kymmenen vuotta kestänyt lakijuttu meni aina korkeimpaan oikeuteen asti. Vetoomustuomioistuin huomasi, että Darrow oli kopioinut säännöt tarkasti (mukaan lukien jopa Marven Gardens -nimen kirjoitusvirheen) Charles Toddin tuottamasta pelistä. Juttu päättyi lopulta Anspachin voittoon.
[muokkaa] Suomalaisen version ruudut
Lähes joka maassa pelilautaan on poimittu paikallisia kadunnimiä. Suomessa katujen nimet ovat Helsingistä:
Lähtö
- Korkeavuorenkatu 1
- Yhteismaa
- Kasarmikatu 1
- Tulovero
- Pasilan asema 2
- Rantatie 3
- Sattuma
- Kauppatori 3
- Esplanadi 3
- Vankilassa käynti
- Hämeentie 4
- Sähkölaitos 5
- Siltasaari 4
- Kaisaniemenkatu 4
- Sörnäisten Asema 2
- Liisankatu 6
- Yhteismaa
- Snellmaninkatu 6
- Unioninkatu 6
- Vapaa Pysäköinti
- Lönnrotinkatu 7
- Sattuma
- Annankatu 7
- Simonkatu 7
- Rautatieasema 2
- Mikonkatu 8
- Aleksanterinkatu 8
- Vesijohtolaitos 5
- Keskuskatu 8
- Mene vankilaan
- Tehtaankatu 9
- Eira 9
- Yhteismaa
- Bulevardi 9
- Tavara-Asema 2
- Sattuma
- Mannerheimintie 10
- Lisävero
- Erottaja 10
Yläviitteen mukaiset samat numerot kuuluvat pelilaudalla samaan sarjaan, joissa katujen osalta pääsee rakentamaan kun koko sarja on koossa, asemien osalta vuokra kasvaa reilusti, ja laitosten osalta vuokra tuplaantuu.
| Vapaa pysäköinti | Lönnrotinkatu (220€) |
Sattuma | Annankatu (220€) |
Simonkatu (240€) |
Rautatieasema (200€) |
Mikonkatu (260€) |
Aleksanterinkatu (260€) |
Vesilaitos (150€) |
Keskuskatu (280€) |
Mene vankilaan | ||
| Unioninkatu (200€) |
Monopoli | Tehtaankatu (300€) |
||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Snellmanninkatu (180€) |
Eira (300€) |
|||||||||||
| Yhteismaa | Yhteismaa | |||||||||||
| Liisankatu (180€) |
Bulevardi (320€) |
|||||||||||
| Sörnäisten asema (200€) |
Tavara-asema (200€) |
|||||||||||
| Kaisaniemenkatu (160€) |
Sattuma | |||||||||||
| Siltasaari (140€) |
Mannerheimintie (350€) |
|||||||||||
| Sähkölaitos (150€) |
Maksa lisävero (100€) |
|||||||||||
| Hämeentie (140€) |
Erottaja (400€) |
|||||||||||
| Vankila | Sattuma | Pasilan asema (200€) |
Maksa tulovero (200€) |
Yhteismaa | ← Lähtö | |||||||
| Esplanadi (120€) |
Kauppatori (100€) |
Rantatie (100€) |
Kasarmikatu (60€) |
Korkeavuorenkatu (60€) |
||||||||
[muokkaa] Vinkkejä
[muokkaa] Koskien sääntöjä
On väitetty, että taitavien pelaajien pelatessa Monopoli on lähinnä onni- ja nopanheittopeli ja kestää niin kauan kuin pelaajilla on intoa pelata. Mielipiteistä on usein hyödytöntä kiistellä, mutta todettakoon että peliä saa sekä mielenkiintoisemmaksi että lyhyemmäksi muutamilla helpoilla sääntömuunnoksilla. Virallisia sääntöjä voi muuttaa vaikkapa näin:
- Vankilasta ei saa periä vuokraa.
- Sakot ja maksut maksetaan suoraan pankille.
- Velkoja kuittaavat lehmänkaupat kielletään.
Nämä kolme yksinkertaista sääntöä tasapainottavat peliä jo mukavasti. Vankila menettää pakopaikan statustaan tulojen pudotessa siellä nollaan. Vapaa Pysäköinti -ruudun vesittäminen nopeuttaa peliä huomattavasti kun kerran peliin tullut raha ei jää yhtä pahasti kiertoon pelaajien kesken. Viimein, kun kaikki maksut vaaditaan käteisenä, varmistetaan että pelaajat ovat tasa-arvoisessa asemassa ja että peli päättyy nopeammin...
[muokkaa] Koskien pelitaktiikkaa
Mikään seuraavasta ei ole tieteellisesti todistettua, mutta jonkinmoisella pelikokemuksella hyväksi havaittua.
Legendaariset Erottaja ja Mannerheimintie eivät ole automaattinen voiton avain. Kolmenkaan tontin värialueelle ei satu maksajia läheskään joka kierroksella ja vaikka näiden jättiläisten vuokrat ovat mukavia vähilläkin taloilla, usein vaihtokaupassa kannattaa mieluummin ottaa sopivat välirahat ja jokin toinen "suora" kuin vaatia tätä sinistä kaksikkoa hinnalla millä hyvänsä. Voi olla kannattavampaa ottaa kolme keltaista tonttia ja talo jokaiseen, kuin sinisen kaksikko taloitta.
Voittoisimmat tontit ovat (kiistellysti) Vankilan ja Mene Vankilaan -ruutujen välissä olevat värit. Siellä rakentaminen on tarpeeksi halpaa että talot nousevat vauhdilla ja vuokrat nousevat tarpeeksi korkeiksi loppupeliäkin ajatellen. Vihreiden tonttien (ja sinisen kaksikon) talot ovat jo kaksi kertaa niin kalliita kuin vastapäätä olevien, Hämeentien - Unioninkadun talot.
Peli voitetaan useimmiten hotelleilla, ja niiden rakentaminen edellyttää "värisuoria". Niinpä rakennuskelpoisten tonttiryhmien hankkiminen alkupelissä on tietenkin tärkeää. Päinvastoin kuin yleistykset usein asiat laittavat, nämä tonttiryhmät hankitaan noppatuurin sijaan neuvottelemalla, puhumalla ja keplottelemalla. Nopeat, vastapelaajalle edulliset vaihdot jotka johtavat myöhempiin tärkeisiin vaihtoihin ovat pelin paras anti mutta myös haastavin vaihe. Monopolia kannattaa lähteä pelaamaan pilke silmäkulmassa ja avoimin mielin.
[muokkaa] Tietokonepelit
Monopoli on toteutettu tietokonepelinä Linux-käyttöjärjestelmän KDE-työpöytäohjelman pelinä Atlantik [1] . Sitä voi pelata Internetin kautta toisten pelaajien kesken pelipalvelimien välityksellä. On myös olemassa Monopoly Tycoon-niminen kaupallinen versio.
[muokkaa] Aiheesta muualla
