Messerschmitt Me 110

Wikipedia

Messerschmitt Bf 110

Messerschmitt Bf 110
Yleistiedot
Rooli	hävittäjä
Miehistö	2 tai 3
Ensilento	12. toukokuuta 1936
Palveluskäyttöön	1939
Valmistaja	Messerschmitt
Mitat
Pituus		12,3 m
Kärkiväli		16,3 m
Korkeus		3,3 m
Siipipinta-ala		38,8 m²
Paino
Tyhjäpaino		4 000 kg
Täysi kuorma		6 700 kg
Maksimi lentoonlähtöpaino		kg
Voimanlähde
Moottori	2 x Daimler-Benz DB 601Aa
Teho	860 hv	1 150 kW
Suorituskyky
Huippunopeus		590 km/h
Taistelusäde		2 410 km
Siirtomatka		2 800 km
Suurin korkeus		10 500 m
Nousunopeus		m/min
Siipikuorma		173 kg/m²
Teho/Painosuhde		0,260 kW/kg
Mittaristo
Mittaristo
Aseistus
Konekivääri	2 × 2 MG FF/M 20 mm tykki 4 × MG17 konekivääri
Pommikuorma	2 000 kg

Messerschmitt Bf 110 oli saksalainen kaksimoottorinen, miehistöltään kaksi- tai kolmehenkinen raskas hävittäjä, jonka aseistuksena oli 20 mm:n tykkejä, konekiväärejä ja pommeja. Konetta käytettiin myös yöhävittäjäversiona tutkalla varustettuna. Miehistönä oli ohjaaja ja radisti/kk-ampuja (mahdollisesti myös tähystäjä). Yöversiossa oli pilotti, tutkamittaaja ja radisti/kk-ampuja. Konetyyppiä valmistettiin lähes koko toisen maailmansodan ajan.

Ennen toista maailmansotaa Saksan ilmastrategit ajattelivat, että raskas Bf 110 olisi heidän pitkän matkan saattohävittäjänsä. Sillä olisi pitkä toiminta-aika ja se ampuisi raskaalla aseistuksellaan vihollisen lentokoneet alas jo kaukaa. Se olisi todellinen ilmojen risteilijä, Zerstörer, joka vastaa ideana amerikkalaisten multi-role fighteria, esim. F-111. Kevyt hävittäjä Messerschmitt Bf 109 olisi vain lyhyellä toiminta-ajalla varustettu paikallisia kohteita suojaava hävittäjä. Toinen maailmansota ja viimeistään Taistelu Englannista osoitti, että tämä strategia ei toiminut. Messerschmitt Bf 110 -hävittäjäyksiköiden raskaat tappiot pakottivat vetämään sen pois päiväkäytöstä, koska se oli liian hidas ja kömpelö pärjätäkseen englantilaisten Hawker Hurricane ja Supermarine Spitfire -hävittäjille. Nopea ja ketterä Messerschmitt Bf 109 nousi siten Saksan päähävittäjäksi. Bf 109 joutui lisäksi vielä suojaamaan Bf 110:tä Englannin yllä käydyissä ilmataisteluissa.

Messerschmitt Bf 110 löysi uuden roolinsa yöhävittäjänä. Brittien siirryttyä pistemaalien päiväpommituksista aluemaalien yöpommitukseen 1941 havaittiin myös tarve yöhävittäjille. Päivähävittäjänä epäonnistuneella Bf 110:lla oli monia yöhävittäjälle hyviä ominaisuuksia, kuten pitkä lentoaika, hyvä aseistus sekä miellyttävät lento-ominaisuudet joten ensimmäiset yksinomaan yöhävittäjätoimintaan suuntautuneet yksiköt varustettiin Bf 110 E -hävittäjillä. Monet entiset Zerstörer-lentäjät, kuten Helmut Lent, Wolfgang Falck, Werner Streib ja Hans-Joachim Jabs, muodostivat yöhävittäjäyksiköiden "vanhan kaartin" ja selkärangan. Toinen tärkeä konetyyppi, joita käytettiin yöhävittäjinä, oli alun perin pommituskoneeksi suunniteltu Junkers Ju 88. Tämä konetyyppi eri muunnoksineen osoittautui erääksi saksalaisten parhaista yöhävittäjistä.

Ensimmäinen alusta alkaen yöhävittäjäksi suunniteltu Bf 110:n alatyyppi oli Messerschmitt Bf 110 G, joka tuli palveluskäyttöön 1942. Koneessa oli entistä tehokkaammat moottorit sekä vakiovarusteena yöhävittäjätutka; aluksi joko Telefunkenin FuG 202 tai FuG 212 Lichtenstein, jonka tunnisti pienikokoisista "paistihaarukka"-antenneista. Loppuvuodesta 1943 liittoutuneiden tutkahäirinnän ansiosta vanhanaikaisiksi käyneet FuG 202 ja 212 korvattiin FuG 220 (SN-2 Lichtenstein) -tutkalla, jonka tunnisti suurista "peuransarvi"-antenneista. Vuodesta 1943 eteenpäin yöhävittäjiin alettiin asentaa ns. "Schräge Musik" (paras käännös luultavasti Jazz-musiikki) aseistusta, eli Bf 110:ssä 70-80 asteen kulmassa ylöspäin osoittava 20 mm MG /FF MG 151 konetykkipari ohjaamon taakse runkoon [1].

Bf 110 G oli Bf 110:n viimeinen sarjatuotantomalli, ja sen tuotanto päättyi 1944. Sodan lopussa Bf 110 oli jo vanhentunut malli, ja yöhävittäjänä sen lopulta korvasi Junkers Ju 88 G, joka oli Junkers Ju 88 -pommikoneesta kehitetty raskas yöhävittäjämalli.

Lukuisat saksalaiset yöhävittäjä-ässät, kuten Heinz-Wolfgang Schnaufer (121 ilmavoittoa), Helmut Lent (110 ilmavoittoa, joista noin noin puolet Bf 110:lla ja loput Ju 88:lla), Manfred Meurer (65 ilmavoittoa) sekä Werner Streib (65 ilmavoittoa) lensivät Bf 110:lla