McDonnell Douglas MD-80

Wikipedia

Tämä artikkeli sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Douglas DC-9 kanssa, ja ne pitäisi yhdistää.

McDonnell-Douglas MD-80 oli parannettu versio suositusta Douglas DC9-lentokoneperheestä.

DC-9 Series 50:een pohjautunut MD-80 tunnettiin aluksi nimellä DC-9-55 ja myöhemmin nimellä DC-9 Super 80.

Vuonna 1983 se sai nimen MD-80, joka heijasti Douglasin lenokonetehtaan sulautumista McDonnell-Douglas-yhtiöön, jossa pääosakas oli McDonnell. Ensilento MD83:lla tapahtui 17. joulukuuta 1984. Kaupalliseen käyttöön se päätyi helmikuussa 1985 Alaska Airlines-lentoyhtiölle.

DC-9-50-malliin verrattuna MD-80:n muutoksia olivat

• kasvanut siipien kärkiväli,
• laajempi runko, jossa tilaa enimmillään 172 matkustajalle,
• lukuisia aerodynamiikkaa parantavia asioita (muun muassa litteä pyrstökartio),
• taloudellisemmat moottorit, sekä
• polttoaineen käyttöä ja suorituskykyä parantava tehonhallintajärjestelmä.

MD-80 ei itse asiassa ollut minkään koneen tyyppinimi, vaan yleisnimi lentokoneperheelle, johon kuuluvat MD-81, MD-82, MD-83, MD-87 ja MD-88.

[muokkaa] Koneen spesifikaatio

• Pituus: 45,06 metriä
• Kärkiväli: 32,87 metriä
• Korkeus: 9,04 metriä
• Paikkaluku: 160
• Moottorit: kaksi Pratt & Whitney JT8D-219 kaasuturbiinia
• Työntövoima: 21 000 lbs eli noin 100 000 N moottoria kohden
• Polttoainekapasiteetti: 22 104 litraa (6 970 gallonaa)

[muokkaa] Suoritusarvot

• Suurin lentoonlähtöpaino: 72 575 kilogrammaa (160 000 lb)
• Lentomatka: 4 078 kilometriä
• Lakikorkeus: 11 278 metriä
• Huippunopeus: Mach 0.80
• Matkalentonopeus: Mach 0.76 (495 solmun tosilentonopeus, TAS)
• Kiitotien pituus nousussa: 2 176 metriä
• Kiitotien pituus laskussa: 1 583 metriä