McDonnell Douglas DC-10
Wikipedia
McDonnell-Douglas DC-10 eli DC-10 on kolmimoottorinen, laajarunkoinen (matkustamossa kaksi käytävää), pitkän kantaman lentokone, joka on valmistettu Long Beachin tehtailla, Kaliforniassa. Konetyyppi kilpaili samoilla markkinoilla samankokoisen Lockheed L-1011 TriStarin sekä itseään hieman pienemmän Airbus A300:n ja suuremman Boeing 747:n, jumbojetin, kanssa. Konetyyppiä valmistettiin vuosina 1970-1988, ja sen korvasi vuonna 1990 DC-10:stä kehitetty uusi lentokone, MD-11. DC-10:n on voinut viime vuosina päivittää MD-10:ksi, jolloin sitä ja MD-11:sta on voinut lentää samoilla miehistöillä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historiaa
DC-10 oli McDonnell-Douglasin ensimmäinen kaupallinen laajarunkoinen lentokone. Se suunniteltiin American Airlinesin toivomuksesta, sen piti olla pienempi kuin Boeing 747, mutta sillä piti pystyä lentämään pitkiä reittejä. Alun perin DC-10:stä aiottiin tehdä kaksimoottorinen, mutta American Airlinesin vaatimuksesta sen piti pystyä toimimaan olemassa olevilta kiitoteillä, jolloin sen perään lisättiin kolmas moottori.
Konetyypille sattui alkuaikoina useita onnettomuuksia, mm. rahtiluukku aukesi lennolla tuhoten koko koneen matkustajineen. Sen heikkoudet saatiin korjattua. DC-10 on osoittautunut sittemmin luotettavaksi konetyypiksi. Onnettomuudet kuitenkin heikensivät sen kysyntää.
DC-10-10:n ensilento oli 1970 ja liikennöinnin se aloitti 1971 hieman ennen Lockheed Tristaria, jolla oli tuotannon käynnistysongelmia mm. suihkumoottorien toimituksen hitauden vuoksi. Lockheed vetäytyi pian kokonaan siviilikoneiden tuotannosta.
DC-10-15 oli aiemmasta versiosta 'sporttimalli', se oli suunniteltu käytettäväksi kuumissa olosuhteissa ja korkealla sijaitsevilla kentillä, lähinnä Meksikoon. Tätä tyyppiä valmistettiin vain seitsemän kappaletta vuodesta 1979 lähtien.
DC-10-30:sta tuli suosituin malli, mm. Finnair lensi tällä konetyypillä. Siinä oli isommat polttoainesäiliöt ja pitempi kantama kuin DC-10-10:ssä. Mallia valmistettiin vuodesta 1972. Tätä mallia sai matkustajaversion lisäksi rahtiversiona ja konversioversiona, jota pystyttiin muuttamaan tarpeen mukaan matkustaja- ja rahtiversion välillä.
DC-10-40 oli ensimmäinen pitkän kantaman versio, jonka nimi oli alun perin DC-10-20, mutta Northwest Airlines markkinoinnillisista syistä halusi muuttaa nimen, jotta matkustajat pitäisivät tätä selvästi edistyneempänä kuin DC-10-10:tä. Mallia valmistettiin vuodesta 1972 lähtien.
KC-10 Extender oli sotilaallinen versio DC-10:stä, jota voitiin käyttää ilmatankkauksessa. Mallia valmistettiin vuodesta 1981 lähtien.
1988 DC-10:n valmistus lopetettiin, ja vuodesta 1990 alkaen sen on korvannut MD-11. MD-11 on hieman isompi, modernimpi ja tehokkaampi versio DC-10:stä, mutta ne ovat teknisesti hyvin samanlaisia koneita. Selkein ulkoinen ero näiden välillä ovat MD-11:sta asennetut wingletit (taivutetut siipien kärjet), joiden tarkoituksena on parantaa lennon taloudellisuutta.
Boeing osti McDonnell-Douglasin vuonna 1997, jonka jälkeen Boeing alkoi tarjota DC-10:een päivitysversiota, joka tekisi siitä MD-10:n. MD-10:llä ja MD-11:sta on yhteinen tyyppihyväksyntä lentäjille, eli samalla koulutuksella lentäjä voi lentää kumpaakin konetyyppiä. Päivityksen myötä DC-10:ssä tarvittavaa lentomekaanikkoa ei tarvita vaan kahden henkilön ohjaamomiehistö riittää (lentäjä ja perämies). Ensimmäinen MD-10 lenti vuonna 1999.
DC-10:n siviiliversioita valmistettiin 386 kappaletta ja 60 kappaletta KC-10 -versiota. Vuonna 2003 180 DC-10:tä oli edelleen liikenteessä.
[muokkaa] Teknisiä tietoja
DC-10:n pituus on 55,50 metriä, siipien kärkiväli 50,40 metriä (DC-10-10 ja DC-10-15 47,35 metriä) ja korkeus 17,70 metriä. Siipien ala on 367,7m² (DC-10-10 ja DC-10-15 329,8 m²). Koneessa tarvitaan kolme miehistön jäsentä (kapteeni, perämies ja lentomekaanikko) paitsi MD-10:ssä kahden hengen miehistö.
Kahden luokan konfiguraatiossa matkustajia mahtuu n. 250 ja yhdessä luokassa jopa 380.
[muokkaa] DC-10-10
Moottorit 3 kpl General Electric CF6-6D (178 kN) tai CF6-6D1 (182,4 kN). Paino tyhjänä 111086 kg, Suurin lentoonlähtöpaino 195045 kg. Polttoainekapasiteetti 82243 litraa.
[muokkaa] DC-10-30
Moottorit 3 kpl CF6-50A (218 kN), CF6-50C (226,9 kN), tai CF6-50C1/CF6-50C2 (233,5 kN) tai CF6-50C2B (240,2 kN).
Suurin nopeus 982km/h, suurin matkanopeus 908km/h. Enimmäiskantama 12055 km, kantama maksimikuormalla 7415 km. Paino tyhjänä 121198 kg, Suurin lentoonlähtöpaino 263085 kg. Polttoainekapasiteetti 138904 litraa.
[muokkaa] DC-10-40
Mootorit 3 kpl Pratt & Whitney JT9D-20 (219,6 kN) tai JT9D-59A (235,8 kN). Suurin nopeus 982km/h, suurin matkanopeus 908km/h. Enimmäiskantama 11685 km, kantama maksimi kuormalla 7505 km. Paino tyhjänä 122951 kg, Suurin lentoonlähtöpaino 259450 kg. Polttoainekapasiteetti 138904 litraa.
[muokkaa] Luotettavuus
DC-10 on ollut osallisena 14 onnettomuudessa, joissa on tullut kuolonuhreja, näistä kymmenessä yli kymmenen kuolonuhria. DC-10 on nykyään luotettava konetyyppi, vaikka sille alkuaikoinaan sattuikin useita onnettomuuksia.
Lisäksi eräästä DC-10:stä putosi titaanilista, joka rikkoi erään Concorden takarenkaan, joka johti polttoaninetankin vaurioitumiseen ja sitten koneen maahan syöksymiseen. (ks. Air Francen lento 4590)
[muokkaa] Kuvia
www.airliners.net JAT - Yugoslav Airlinesin DC-10:n matkustamo
www.airliners.net Monarch Airlinesin DC-10:n ohjaamo
www.airliners.net Northwest Airlinesin DC-10:n ohjaamo, lentomekaanikon työpiste
