Marxin veljekset
Wikipedia
Marxin veljekset olivat yhdysvaltalaisia komediaelokuvatähtiä, jotka näyttelivät monissa klassikoiksi nousseissa elokuvissa. He aloittivat uransa vaudevillenäyttelijöinä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Veljekset
- Chico Marx (oik. Leonard Marx, 1887–1961)
- Harpo Marx (oik. Adolph Arthur Marx, 1888–1964)
- Groucho Marx (oik. Julius Henry Marx, 1890–1977)
- Gummo Marx (oik. Milton Marx, 1892–1977)
- Zeppo Marx (oik. Herbert Marx, 1901–1979)
Gummo jätti ryhmän ennen kuin veljekset siirtyivät näyttämöltä elokuvaan, Zeppo puolestaan veljesten vaihtaessa elokuvatuottajaa Paramountilta MGM:lle. Tämän vuoksi "Marx veljeksillä" viitataan tavallisimmin vain kolmikkoon Chico, Harpo ja Groucho.
[muokkaa] Uran alku
Veljesten vanhemmat Samuel "Frenchie" Marx ja Minnie Marx olivat saksanjuutalaisia siirtolaisia, jotka perustivat perheen New Yorkiin. Veljekset olivat kaikki lahjakkaita muusikoita, ja esiintyivät säännöllisesti Vaudeville-näyttämöllä jo alle 20-vuotiaina, ensin lauluyhtyeenä ja myöhemmin koomikkoina. Suosiota saavutettuaan he pääsivät Broadwaylle, ja esiintyivät musikaaleissa The Coconuts ja Animal Crackers, joista kummastakin tuli suurmenestyksiä. Kun äänielokuva keksittiin 1920-luvun lopulla, Paramount-yhtiö kutsui veljekset Hollywoodiin tekemään musikaaleistaan elokuvaversiot.
[muokkaa] Hahmot ja tyyli
Veljekset kehittivät jo vaudevillessä hahmot, joita he sitten esittivät koko loppu-uransa ajan. Grouchon tunnusmerkit olivat mustat viikset (jotka hän teki ylähuuleensa mustalla maalilla), sikari ja loppumaton puhetulva. Hän esitti veljesten elokuvissa tavallisesti korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa olevaa miestä – kuuluisaa tutkimusmatkailijaa, yliopiston rehtoria, seurapiirilääkäriä tai kääpiövaltion diktaattoria.
Veljesten yhteinen tunnusmerkki oli mistään piittaamaton anarkismi. He pilkkasivat sovinnaisia käyttäytymistapoja olemalla täysin piitaamatta niistä. Groucho saattoi tehdä pilaa elokuvan juonesta tai puhua suoraan yleisölle ("Hei, eivät kaikki vitsit voi olla hauskoja. Paras hyväksyä se.")
Chicon ja Harpon tunnusmerkkeihin kuului myös musisointi: Chico soitti pianoa ja Harpo harppua lähes jokaisessa elokuvassa. Chicon tavaramerkki oli vaudeville-aikana kehitetty koominen pianonsoittotyyli.
[muokkaa] Paramount-elokuvat
Veljekset tekivät Paramount-yhtiölle viisi pitkää elokuvaa: Broadway-näytelmiensä elokuvaversiot Kookospähkinöitä (The Coconuts, 1929) ja Koirankeksit (Animal Crackers, 1930) sekä kolme itsenäistä komediaa Neljä nolattua neroa (Monkey Business, 1931), Hevosen sulat (Horse Feathers, 1932) ja Neljä naurettavaa naapuria (Duck Soup, 1933). Kaikkien elokuvien nimet ovat amerikkalaisia slangi-ilmauksia, jotka eivät liity mitenkään itse elokuvien sisältöön – mikä selittää ilmeiset vaikeudet niiden suomentamisessa.
Veljesten parhaana elokuvana pidetään viimeistä Paramount-työtä Neljä naurettavaa naapuria. Se kertoo eurooppalaisesta kääpiövaltiosta nimeltä Freedonia, jonka uusi diktaattori (Groucho) aloittaa sodan naapurivaltion kanssa täysin yhdentekevästä syystä. Se tehtiin samana vuonna kuin Hitler nousi valtaan Saksassa. Elokuva ei kuitenkaan menestynyt, eikä Paramount halunnut uusia veljesten sopimusta, ja Hollywoodin mahtiyhtiö Metro–Goldwyn–Mayer nappasi heidät itselleen.
[muokkaa] MGM-elokuvat
MGM:n johtaja Irving Thalberg, joka oli napannut veljekset Paramountilta, lupasi tehdä heistä suursuosikkeja. Thalberg tuotti veljesten kaksi ensimmäistä MGM-elokuvaa: Ilta oopperassa (A Night at the Opera, 1935) ja Päivä kilpa-ajoissa (A Day at the Races, 1937). Elokuvat tehtiin jättibudjetilla, ja niihin lisättiin tanssi- ja musiikkinumeroita sekä romanttisia sivujuonia. Marxit hioivat sketsikohtauksia kiertueella elävän yleisön edessä. Kummastakin elokuvasta tuli valtava yleisömenestys, mutta monet elokuvaharrastajat katsoivat veljesten alkuperäisen terän kadonneen näiden elokuvien myötä: Harpo ei enää särkenyt paikkoja ja jahdannut naisia, Grouchon härskiydet sensuroitiin, eikä kukaan enää pitänyt juonta pilkkanaan tai puhunut suoraan yleisölle – Marxien anarkismi laimennettiin koko perheen viihteeksi.
[muokkaa] Elokuvia
Mukana Chico, Harpo, Groucho ja Zeppo:
- Kookospähkinöitä (The Cocoanuts, 1929)
- Koirankeksit (Animal Crackers, 1930)
- Neljä nolattua neroa (Monkey Business, 1931)
- Hevosen sulat (Horse Feathers, 1932)
- Neljä naurettavaa naapuria (Duck Soup, 1933)
Mukana Chico, Harpo ja Groucho:
- Ilta oopperassa (A Night at the Opera, 1935)
- Päivä kilpa-ajoissa (A Day at the Races, 1937)
- Kaaos hotellissa/Hotellin hoivissa (Room Service, 1938)
- Päivä sirkuksessa (At the Circus, 1939)
- Päivä lännessä (Go West, 1940)
- Päivä tavaratalossa (The Big Store, 1941)
- Yö Casablancassa (A Night in Casablanca, 1946)
- Sardiinimysteerio (Love Happy, 1949)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Marx Brothers Blog (englanniksi)
