Koivun rautatieasema

Wikipedia

Koivun rautatieasema (lyh. Kvu) on Suomen rataverkon liikennepaikka rataosalla Laurila–Kemijärvi. Liikennepaikka sijaitsee Kemin ja Rovaniemen asemien puolivälissä. Koivun asema oli höyryvetureiden aikakaudella yksi tärkeimmistä väliliikennepaikoista Kemin ja Rovaniemen välisellä rataosalla. Asemalla toimi pitkään asemapäällikön rouvan hoitama asemakahvila. Pisimpään kahvilaa pitivät asemapäällikkö Pauli Vierimaa vaimoineen. Siirryttäessä dieselveturivetoisiin juniin ja junamäärien vähetessä Koivun asema koki taantumuskauden. Kahvilanpito päättyi 1957 dieselvetureiden yleistyttyä ja pysähdysten muututtua lyhyiksi. Lättähattujen käytön loppuessa 1988 myös matkustajamäärät vähenivät.

31. toukokuuta 2003 henkilöliikenteen pysähdykset Koivussa lopetettiin kokonaan. Asema oli miehittämätön 2003–2004, jolloin rataosan Laurila–Kemijärvi liikenteenohjaustoiminnot keskitettiin hoidettaviksi kaukokäytöllä Oulusta käsin. Arkkitehti Thure Hellströmin suunnittelema asemarakennus on yksityisomistuksessa. Nykyisin Koivun ratapihaa käytetään vain junien kohtaamisiin.

Lapin sodan aikana pohjoista kohti vetäytyvät saksalaiset hävittivät polttamalla järjestelmällisesti lähes kaiken tielleen osuvan. Koivun asema kuitenkin säästyi tuhoamiselta, samoin kuin Hirvaan rautatieasema sekä Rovaniemen ensimmäinen rautatieasemarakennus.

[muokkaa] Kummittelu

Kerrotaan, että Koivun asemalla kummittelee. Asemalla yövuorossa olleet junasuorittajat väittävät kuulleensa aseman autiosta yläkerrasta outoja ääniä, sekä nähneensä ovenkahvojen liikkuvan itsestään. Työntekijät kertovat myös kuulleensa, kuinka öisin odotussalin ulko-ovi avautuu ja askeleet tulevat lipunmyyntitiskille, mutta odotussalissa ei näy ketään, eikä ulkona lumihangessa näy jälkiä. Kummittelu yhdistetään usein asemapäällikkö Vierimaan kuolemaan. Hän menehtyi työpaikalleen viimeisenä työpäivänään ennen eläkkeelle siirtymistään.