Kinahmi
Wikipedia
Kinahmi eli Kurimuksen kurkku eli Rutjan koski eli Meren napa eli Kurkkio on kalevalaisessa runoudessa monilla nimillä esiintyvä jättiläismäinen merenpyörre, kurimus eli merennielu. Vastaavantapaisia merennieluja tunnetaan myös skandinaavien, lappalaisten ja monien muidenkin kansojen taruista eri puolilta maapalloa.
Nimitys Rutjan koski liittyy Jäämeren rannalla sijaitsevaan Ruijaan. Pyörteen kerrottiin sijaitsevan äärimmäisessä pohjoisessa. Pyörteen saattoi aiheuttaa Pohjantähteen tukeutuvan maailmanpylvään pyöriminen taivaankannen tai maankiekon pyöriessä. Pyörrettä kuvataan palavaksi, ja puiden kerrotaan putoavan sinne latva edellä.
Oletetaan, että pyörre olisi reitti Tuonelaan, samaan tapaan kuin toisten kertomusten rauhallisesti virtaava Tuonen musta joki. Joissain uskomuksissa naisten neulat ja miesten tapparat virtaavat koskessa. Ilmeisesti pahantekijät joutuivat kahlaamaan koskessa, ottaen vastaan joessa virtaavien teräaseiden iskut. Väinämöisen on kerrottu purjehtineen Tuonelaan tämän pyörteen kautta.
Suomalaisten Kinahmille sukua on varmaankin skandinaavisten kertomusten ginnungagap, joka on myös jonkinlainen palava nielu. Myös ginnungagap sijaitsi äärimmäisessä pohjoisessa. Ginnungagap oli alkutila, kaaos, jossa tuli ja jää yhtyivät, muodostaen elämää.
Myöhemmässä suomalaisessa kansanuskomuksessa on käsitys, että Kurimuksen kurkku on pyörre, joka menee läpi maapallon. Toiselta puolelta "kurkku" imee, toiselta sylkee imemänsä. Tähän uskomukseen on vaikuttanut melko uusi tieto maapallon muodosta. (Muinaissuomalaisen kosmologian maa oli ilmeisesti litteä.) Lapin suomalaisten mukaan meren Kurkkio oli peninkulmien laajuinen, ja imi siihen joutuneet laivat. Kerrotaan, että jos laiva joutui pyörteeseen, sen miehistö selvisi vain, jos sillä oli varastossa useaksi vuodeksi ruokaa. Kesti nimittäin monta vuotta, kunnes pyörre sylki kerran imemänsä laivan taas ulos. Kurimuksen on usein arveltu sijaitsevan Jäämerellä tai Norjan rannikon tuntumassa. Skandinaavien mukaan merennielu sijaitsi Lofoottien lähellä. Meripyörteitä kerrotaan olleen myös Pohjois-Espanjan ja Brittein saarten välillä ja Messinan lähellä Pohjois-Italiassa.
[muokkaa] Lähde
Martti Haavio: Väinämöinen (1950)