Ruija

Wikipedia

Ruija (norj. Finnmarken) on historiallinen maakunta Pohjois-Norjassa. Ruijaan luetaan laajemmassa merkityksessä Finnmarkin läänin lisäksi myös Tromssan läänin itäosa Malankivuonoon asti. Väestö koostuu norjalaisista, saamelaisista ja kveeneistä (suomalaisista). Kielellisesti saamenkielisiä 10 % ja suomenkielisiä 3 %. Suomalaisia on eniten Ruijan itäosassa Varanginvuonon ja Porsankivuonon rannikolla.

[muokkaa] Historia

Ruijan varhaisin asutus kuuluu jääkauden loppupuolelle ajoittuvaan Ruijan eli Komsan kulttuuriin. 1200-luvulla alueelle siirtyi norjalaisia ja saamelaisia, joista norjalaiset perustivat Vuoreijan linnan n. 1300. Suomalaiset (kainulaiset ja myöhemmin pirkkalaiset), norjalaiset ja Novgorodin karjalaiset pyrkivät verottamaan saamelaisia, mikä aiheutti 1500-luvulta lähtien alueriitoja Ruotsi-Suomen, Venäjän ja Tanska-Norjan välillä. Täyssinän rauhassa 1595 Venäjä työnnettiin syrjään, ja Knäredin rauhassa 1613 Tanska-Norja sai yksinoikeuden Ruijan rannikkoalueisiin.

Ruotsi-Suomen ja Tanska-Norjan rajankäynnissä 1751 tuli rajaksi Tenojoki sekä Venäjän ja Norjan kesken 1826 Paatsjoki. Kveeneiksi nimitettyjä suomalaisia muutti Ruijaan 1600-luvulta lähtien, laajimmillaan muutto oli 1800-luvun puolivälissä. Tutkimus on osoittanut, että Ruijan monen paikkakunnan suomenkielinen nimi on alkuperältään maan omakielistä nimeä vanhempi.