Tuonela
Wikipedia
Tuonela eli Tuoni eli Manala eli Mana on muinaissuomalaisen perinteen ja maailmankuvan kuolleiden valtakunta tai asunto tuonpuoleisessa.
Tuoni sijaitsi maan tai veden alla tai saarella, ja oli joidenkin uskomusten mukaan pimeä tai hämärä ja kolkko. Joissain uskomuksissa Tuonela saattoi olla ylösalaisin, kuten maahisten maa. Toisinaan tuonela myös rinnastettiin kalmistoon. Tuonela esiintyy useasti Kalevalassa ja suomalaisissa kansanrunoissa.
Kuolleiden sielut joutuivat Tuonelle eli heidät "vei Tuoni". Joskus kuolleet vietiin myös itään tai länteen, tai ne jäivät kotiin tai kodin pyhänurkkauksen seutuville lähimmäisiään suojelemaan. Vielä tuonpuoleisestakin kuolleet saattoivat palata elävien maille esimerkiksi luonnoiksi eli jälkipolvien suojelushengiksi.
Hautaustavoista päätellen tuonpuoleissa sielun on uskottu jatkavan elämäänsä pitkälti samaan tapaan kuin eläessään. Hautoihin on jätetty hautalahjoina muun muassa käyttöesineitä, koruja, aseita ja vaatteita. Kristinuskon aikana hautalahjoista luovuttiin, mutta esimerkiksi ortodoksit voivat edelleen uhrata haudalla esimerkiksi viinaryypyn.
Joissain perinteissä vainajat nukkuivat tai elivät hiljaista elämää Tuonella. Pahoilla ja moraalittomilla saattoi olla muita huonommat oltavat, esimerkiksi kivinen sänky. On myös joitakin kertomuksia pahaan paikkaan, kuten hauen suoleen joutuneista, joita ei saanut edes tietäjä takaisin. Ei tiedetä, millainen muinaissuomalainen manala oli ennen kristinuskon vaikutusta. Tuonpuoleinen rangaistus voi olla myös kristillistä perua.
Kuolleet eivät joutuneet Manalle suoraan, vaan heidän oli matkattava sinne. Sielu saattoi viipyä jonkin aikaa esimerkiksi sukulaisten luona, mutta jossain vaiheessa oli lähdettävä- viimeistään silloin, kun sukulaiset karkottivat rakkaasta sukulaisesta pelottavaksi kummitukseksi muuttuneen hahmon pois. Oli elävien etu, että kuolleet menivät Tuonelaan, sillä sillon he olivat poissa kummittelemasta, mutta kuitenkin tavoitettavissa, jos apua tarvittaisiin. Sielun vaellus saattoi esimerkiksi kulkea tumman virran poikki, jossa tosin auttoi monissa tarinoissa tuonen tytti veneellään. Toisissa tarinoissa oli Tuonen edessä koski, palava pyörre, jonne puut kaatuivat ja jossa saattoivat virrata jopa teräaseet. Eräät Vienajoen seudulla eläneet suomensukuiset ovat lähettäneet vainajat veneissä pois, sillä näin niiden uskottiin päätyvän kuolleiden kotiin.
Tuonelassa oli myös arvokasta tietoa, ilmeisesti Tuonelle joutuneiden tietäjien tai sukulaisten ansiosta. Tätä tietoa saattoi havitella jo eläväkin "käymällä Tuonella". Eräs tapa päästä vainajalaan oli langeta loveen. Kyseessä oli ilmeisesti tietäjän transsitila ja kokemus sielun irtautumisesta kehosta. Tietäjän sielun piti kulkea tiettyä reittiä tai selvittää haasteita päästäkseen manalle. Piti esimerkiksi valehdella tuonen piialle, että on tosiasiassa kuollut, tai onnistua uimaan vaarallisen joen poikki. Manalta piti vielä päästä pois, jos halusi palata "elävien kirjoihin".
Suomalaisten Tuonela oli monessa suhteessa samankaltainen kuin monien muiden kansojen kuolleiden valtakunnat. Kreikkalaisten tuonela oli Hades.
