Kap Horn
Wikipedia
Kap Horn (Cabo de Hornos) on Etelä-Amerikan eteläisin niemi ennen Draken salmea, joka erottaa mantereen Antarktiksesta. Tulimaassa (Tierra del Fuego) Isla Hornos -saarella olevan Kap Hornin sijainti on 55 astetta 59 minuuttia eteläistä leveyttä ja 67 astetta 16 minuuttia läntistä pituutta.
Kap Hornin kiertäminen purjelaivalla on ollut erityisesti idästä länteen purjehdittaessa myrskyisen vastatuulen, kylmyyden ja korkean aallokon takia laivoille ja niiden miehistöille vaarallinen koettelemus. Sumulla ja öisin oli vielä pelko jäävuorista. Rikivauriot, haaksirikot ja merimiesten kuolemaan johtaneet työtapaturmat olivat yleisiä.
Purjelaivat rahtasivat Euroopasta Kap Hornin kautta mm. sahatavaraa ja kivihiiltä ja toivat Chilestä paluulastina salpietaria ja Australiasta vehnää, jonka rahtaus oli kannattavaa (Gustaf Eriksonin purjelaivasto) toiseen maailmansotaan asti.
Sota ja Panaman kanavan avaaminen liikenteelle 1914 jätti Kap Hornin vähitellen merenkulun legendaksi, joka houkuttaa yhä matka- ja kilpapurjehtijoita ja turisteja.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Ensimmäisenä Etelä-Amerikan kiertänyt merenkulkija oli portugalilainen Magalhaes 1520-luvulla. Hän purjehti Kap Hornin pohjoispuolelta Magalhãesinsalmen kautta länteen kiertäessään laivastoineen ensimmäisenä maapallon ympäri. (Magalhaes itse kuoli taistelussa alkuasukkaita vastaan Filippiinien Mactan-saarella myöhemmin saman purjehduksen aikana.)
Hollantilainen kauppias Jacob Le Maire oli lukenut Etelämeren kultarikkauksista ja sai suostuteltua kotikaupunkinsa Hoornin varustamaan 1615 syksyllä kaksi laivaa. Retken navigaattoriksi hän sai Magalhãesinsalmen kautta kolmesti Etelämerellä käyneen päällikön Willem Schouten.
Laivoista pienempi Hoorn menettiin tulipalossa Patagonian rannikolla, mutta suurempi Eendracht purjehti sittemmin "Le Mairen salmeksi" nimetyn väylän kautta ja saapui Kap Hornin edustalle 29. tammikuuta 1616. Maailman merenkululle tämä uusi reitti Atlantin ja Tyynen meren välillä oli merkittävä löytö. Kolme vuotta myöhemmin Nodales-veljekset löysivät Kap Hornilta 100 km lounaaseen olevat Diego Ramirez -saaret.
[muokkaa] Suomalaiset Kap Hornilla
Turkulainen Herman Spöring näki tiettävästi ensimmäisenä suomalaisena Kap Hornin 26. tammikuuta 1769. Hän oli englantilaisen merenkulkijan ja tutkimusmatkailijan James Cookin Endeavour -laivalla luonnontieteilijä Joseph Banksin ja ruotsalaisen botanistin Daniel Solanderin assistenttina ja piirtäjänä. Spöring kuoli matkalla ja Cook nimesi Uuden Seelannin rannikolla oleva saaren Spöring Islandiksi, mutta nykyisin on kartoissa maorinkielinen nimi Pourewa.
Vuonna 1846 purjehti pietarsaarelainen parkki Hercules ensimmäisenä suomalaisena laivana Kap Hornille ja samalla maailman ympäri. Laivan päällikkönä oli Petter Gustaf Idman, joka jo 1831 oli ruotsalaisen Ophir-laivan päällikkönä purjehtinut Kap Hornin kautta Chilen Valparaisoon. Gustaf Eriksonin Pamir kiersi Kap Hornin 11.7.1949 viimeisenä kauppapurjealuksena. Sen vehnälastin tuominen Port Victoriasta Etelä-Australiasta Falmouthiin kesti 127 vuorokautta.
Koululaiva Suomen Joutsen kiersi Kap Hornin 1936. Nykyisin siellä käy säältään helppona vuodenaikana useita turistilaivoja ja matkaveneitä, kuten Suomen Purjelaivasäätiön Kuunari Helena vuonna 2006.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
Kuunari Helenan purjehdus Suomen Joutsenen jäljillä
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Pentti Duncker (1992): Merivuokko Antarktiksella. Merivuokko Kirja Oy. ISBN 951-96361-1-0.
