Kaikuluotaus
Wikipedia
Kaikuluotaus on tekniikka, joka hyödyntää äänen etenemistä ja heijastumista esineiden ja asioiden paikallistamiseen, useimmiten veden alla. Kaikuluotausta käytetään merenpohjan kartoittamiseen, hylkyjen paikantamiseen, vihollisen laivojen ja sukellusveneiden seurantaan sekä kalaparvien etsimiseen.
Kaikuluotain eli sonar (lyhennys sanoista "sound navigation and ranging") lähettää pulssimuotoisen äänisignaalin, "pingin" ja kuuntelee heijastunutta äänisignaalia vedenalaisella mikrofonilla eli hydrofonilla.
Ensimmäisen kaikuluotaimen keksi vuonna 1906 Lewis Nixon. Sitä käytettiin jäävuorien paikallistamiseen. Ensimmäisessä maailmansodassa kaikuluotaimia tarvittiin sukellusveneiden etsintään.
Eläinkunnassa mm. lepakot ja delfiinit käyttävät kaikuluotauksen tapaista menetelmää saalistaessaan pimeässä.
