Junkers F 13

Wikipedia

Junkers F 13

Junkers F 13 oli maailman ensimmäinen kokometallinen matkustajalentokone. Junkers F 13:n suunnitteli Hugo Junkersin lentokonetehtaan diplomi-insinööri Otto Reuter vuonna 1919. Koneen ensilento tapahtui kesäkuussa 1919. Junkers F 13 oli hyvin suosittu matkustajakone, ja vuoteen 1933 mennessä sitä rakennettiin 322 kappaletta.

[muokkaa] Tekniikkaa

Junkers F 13kä -versio oli alatasoinen, yksimoottorinen matkustajakone. Sen voimalaite oli aluksi Mercedeksen 160 hevosvoimainen rivimoottori. Myöhemmät koneet käyttivät Pratt & Whittney R-1340-C Wasp (425 hv tähtimoottori) tai tehokkaampaa rivimoottoria.

Spesifikaatio

2+4-paikkainen
Kärkiväli 17,7 metriä
Pituus 9,6 tai 10,5 metriä versiosta riippuen
Korkeus 3,5 metriä
Tyhjäpaino 1 560 kg, lentopaino 2 700 kg

Suoritusarvot

Matkalentonopeus 215 km/h
Lakikorkeus 5 500 metriä
Lentomatka 950 km

[muokkaa] Käyttö Suomessa

Kun Aero Oy avasi ensimmäisen lentoreittinsä 20. maaliskuuta 1924 Helsingistä Tallinnaan, sen käyttämä kone oli Junkers F 13. Matkustajapaikkoja oli neljä. Vuosina 1924-1929 Aerolla oli kaikkiaan seitsemän Junkers F 13 -konetta. Niillä lennettiin Tallinnan lisäksi myös Tukholmaan.

Kesäkuussa 1928 yksi Aeron F 13 -koneista tuhoutui tutkimusmatkalla Huippuvuorilla.

Talvisodassa Lapissa toiminut ruotsalaisten vapaaehtoisten yksikkö F 19 siirsi yhden Junkers F 13 -koneen Suomen siviili-ilma-alusrekisteriin 29. toukokuuta 1940. Siitä tuli ilmavoimien JU-120. Kone toimi sairaankuljetuskoneena, yhteyskoneena ja lopuksi Viestipataljoonan koulutuskoneena vuosina 1941–1947.

Merivartiolaitoksella oli ainakin kaksi F 13 -konetta jo v. 1932 (LK-2 ja LK-3); niitäkin ilmavoimat käytti tiedusteluun Ahvenanmerellä talvisodan aikana. Flygflottilj 19:llä oli yksi Junker F 13 Pohjois-Suomessa.