Iranin panttivankikriisi
Wikipedia
Teheranin panttivankikriisi alkoi 4. marraskuuta 1979, kun paikalliset opiskelijat valtasivat Yhdysvaltain Iranin suurlähetystön Teheranissa. He ottivat panttivangeikseen lähetystön työntekijät, jotka vapautettiin 444 päivää tapauksen alun jälkeen 1981.
Panttivankikriisiin pyrittiin löytämään Carterin kauden lopulla myös sotilaallinen ratkaisu, mutta armeijan Delta-joukot epäonnistuivat pelastusoperaatiossaan. Mm. heidän kaksi helikopteriaan törmäsi toisiinsa Iranissa.
Yhdysvalloissa tapaus vaikutti silloisen presidentin Jimmy Carterin kannatukseen siten, että hän ei päässyt toiselle kaudelle. Iran vapautti panttivangit samana päivänä, jona Ronald Reagan astui virkaansa.
Jälkikäteen on esitetty väitteitä, että Reaganin tulevan hallinnon henkilöt olisivat sopineet Iranin kanssa panttivankien vapautuksen viivästyttämisestä s.e. tilanteesta olisi presidentinvaaleissa apua. Samanlaisia väitteitä on esitetty mm. Vietnamin sodan neuvotteluista 1968, joten väitteiden todenperäisyyttä ei voi varmistaa ainakaan ennen avainhenkilöiden arkistojen vapautumista. Myös panttivankien ostamisesta vapaaksi on esitetty väitteitä.
Suomessa ihmisiltä kerättiin allekirjoituksia Yhdysvaltain puolesta esitettävään adressiin, jossa vaadittiin Irania vapauttamaan panttivangit. Tämä oli siinä mielessä uusi käänne, että edeltävinä vuosikymmeninä Yhdysvallat oli herättänyt kielteisiä tunteita etenkin Vietnamin sodan takia.
Tietoturvaan liittyvänä sivujuonteena voidaan pitää televisiouutisointeja, joissa kaapparit esittivät amerikkalaisten lähetystössä ennen valtausta paperisilppurilla tuhoamia dokumentteja, jotka oli teipattu uudestaan kokoon.
