Ingmar Bergman
Wikipedia
Ingmar Bergman 
kuuntele ääntämys? (s. 14. heinäkuuta 1918 Uppsala) on luultavasti kuuluisin ruotsalainen elokuvaohjaaja kautta aikain.
Hän syntyi pappisperheeseen Uppsalassa. Esiintymiskiinnostusta hän osoitti jo varhain antamalla nukketeatterinäytöksiä sisarelleen ja ystävilleen. 1930-luvulla nuori Ingmar liittyi ylioppilasteatteriin.
1941 Bergman kirjoitti Kasperin kuolema -näytelmän, jonka nähneet ruotsalaisen filmiteollisuuden edustajat antoivat nuorelle lupaukselle mahdollisuuden kokeilla elokuvantekoa.
Bergmanin ensimmäinen elokuvatyö oli parannella muiden käsikirjoituksia. Hän muutti opiskeluaikoina kirjoittamansa novellin käsikirjoitukseksi, joita teki kaksi versiota työnantajalleen. Niistä alkuperäisen ohjasi Alf Sjöberg ja nimeksi tuli Inho. Sjöbergin kiireiden takia Ingmar Bergman itse sai ohjata osia elokuvasta.
Alkuun Bergman työskenteli Råsundan "filmikaupungissa" Tukholman ulkopuolella, jossa sai oppia muun muassa mykän ruotsalaisen elokuvan suuruudelta Viktor Sjöströmiltä.
Vuonna 1957 julkaistiin kaksi Bergmanin mestariteosta Seitsemäs sinetti ja Mansikkapaikka, jotka vakiinnuttivat hänen paikkansa elokuvan eturivissä, mutta tekivät myös ohjaajan vakiintuneen työryhmän tunnetuksi. Siihen kuuluivat näyttelijät Gunnar Björnstrand, Erland Josephson, Max von Sydow, Ingrid Thulin, Harriet Andersson ja Bibi Andersson sekä kuvaaja Gunnar Fischer. Myöhemmin joukkoon liittyi vielä näyttelijä Liv Ullmann ja kuvaajaksi vaihtui Sven Nykvist.
1970-luvun lopulla Bergman jätti Ruotsin, kun häntä syytettiin veronkierrosta - syytteet hylättiin myöhemmin. Bergman työskenteli Münchenissä ennen paluutaan Ruotsiin.
Teatteria suurena rakkautenaan pitävä Bergman jätti omien sanojensa mukaan hyvästit elokuvalle ohjattuaan Fanny ja Alexanderin (1982). Bergman on kuitenkin jatkanut elokuvien käsikirjoittamista ja jopa ohjannut televisioelokuvia, kuten esim. Saraband (2003).
Tukholman yliopistoon perustettiin 2005 ohjaajaan erikoistunut professuuri. Ensimmäinen Ingmar Bergman -professori on elokuvatutkija Thomas Elsaesser.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elokuvat
Vain huomattavimmat elokuvat:
- 1953 Kesä Monikan kanssa (Sommaren med Monika)
- 1955 Kesäyön hymyilyä (Sommarnattens leende)
- 1957 Seitsemäs sinetti (Det sjunde inseglet)
- 1957 Mansikkapaikka (Smultronstället)
- 1960 Neidonlähde (Jungfrukällan)
- 1961 Kuin kuvastimessa (Såsom i en spegel)
- 1962 Talven valoa (Nattvardsgästerna)
- 1963 Hiljaisuus (Tystnaden)
- 1966 Naisen naamio - Persona (Persona)
- 1968 Häpeä (Skammen)
- 1972 Kuiskauksia ja huutoja (Viskningar och rop)
- 1973 Kohtauksia eräästä avioliitosta (Scener ur ett äktenskap)
- 1975 Taikahuilu (Trollflöjten)
- 1976 Kasvotusten (Ansikte mot ansikte)
- 1978 Syyssonaatti (Höstsonaten)
- 1982 Fanny ja Alexander (Fanny och Alexander)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Viralliset sivut
- Ingmar Bergman Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
- YLE Elävä arkisto - Ingmar Bergman ja Harriet Andersson haastattelussa (1953)
[muokkaa] Kirjat
- Laterna magica (Otava, 1987) ISBN 951-1-09707-5 (sid.)
[muokkaa] Muu kirjallisuus
- Maaret Koskinen: Alussa oli sana: nuori Ingmar Bergman (Like, 2003) ISBN 952-471-192-3 (sid.)
