Ilmastonmuutoksen seuraukset

Wikipedia

Ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen on arvioitu aiheuttavan monenlaisia seurauksia. Ilmastonmuutoksen ensisijainen seuraus – ja pääoire – ovat nousevat hiilidioksidipitoisuudet ja keskilämpötilat. Tästä seuraa lukuisia toissijaisia seurauksia, joihin lukeutuvat merenpinnan nousu, vaikutukset maanviljelykseen, otsonikerroksen muutokset, äärimmäisten sääilmiöiden lisääntyminen ja tautien leviäminen. Jotkin näistä seurauksista saattavat olla jo todellisuutta, vaikkakin tiettyjen luonnonilmiöiden liittäminen ilmastonmuutokseen on vaikeaa. Tarkoista seurauksista vallitsee epäselvyyttä ja julkinen keskustelu asiasta on kiivasta. Tieteellisen yhteisön käsitys seurauksista on kiteytetty IPCC:n raportteihin.

Ilmastomallien perusteella lämpeneminen on voimakkaampaa arktisilla alueilla kuin tropiikissa ja muutenkin epätasaista: sen voimakkuus riippuu paikasta, vuoden- ja vuorokaudenajasta. Paikallisia muutoksia kylmään suuntaan ei voida poissulkea, katso kohta merivirtojen destabilisoituminen.

Lämpenemisellä on joukko seurannaisvaikutuksia. Ihmisen kannalta tärkein lyhyen aikavälin muutos on sadannan muuttuminen. Nyt hedelmällisistä alueista voi tulla kuivia, ja toisaalta sateisesta ilmastosta sietämättömän sateinen. Ilmakehän energiakierron vilkastuessa ääri-ilmiöiden odotetaan lisääntyvän ja voimistuvan. Grönlannin ja Antarktiksen jäätiköiden sulaessa merenpinta nousee, aluksi vain senttimetrejä, pitkällä aikavälillä jopa metrejä. Jäätiköiden sulaminen vuoristossa ensin nostaa jokien virtaamaa ja jäätiköiden kadottua lopulta kuivattaa joet. Kaiken kaikkiaan vaikutukset ovat hyvin moninaisia ja ennalta arvaamattomia.

Myös ihmisen voi olla vaikea sopeutua nopeisiin muutoksiin sadannassa ja lämpötilassa. Esimerkiksi ruoantuotanto täysin ilmaston armoilla.

Sisällysluettelo 1 Rajummat sään vaihtelut 2 Tropiikki kuivuu 3 Vaikutukset ekosysteemeihin 4 Jäätiköiden sulaminen 5 Merenpinnan nousun seuraukset 5.1 Merivirtojen destabilisoituminen 6 Tautien leviäminen 6.1 Mahdollisia myönteisiä vaikutuksia 7 Suomessa 8 Muutosten pysyvyys 9 Lähteet

[muokkaa] Rajummat sään vaihtelut

Varmimmat seuraukset kasvihuoneilmiölle ovat rajummat sään vaihtelut. Sadekausista, tulvista ja muista ilmiöistä tulee ennennäkemättömän rajuja.

Jo viime vuosikymmeninä on näkynyt merkkejä tästä. Suomessakin on ollut ”vuosisadan sääennätyksiä”, muun muassa ”kaikkien aikojen kuumin kesä”, "kaikkien aikojen sateisin talvi” ja ”kaikkien aikojen leudoin talvi”.

Myös muualla maailmassa on tehty sääennätyksiä: USA:n kuivuuskausi vuonna 1988 oli pahin 400 vuoteen. Tornadoja havaittiin vuonna 1992 1381 kappaletta, kun normaali määrä on keskimäärin 1000. Samana vuonna hurrikaani Andrew aiheutti yhteensä 65 miljardin suuruiset vahingot. Myös Australiassa, Aasiassa ja Afrikassa on koettu kuivuutta, tulvia ja kuumuutta normaalia enemmän.

Ennusteiden mukaan trooppisten hirmumyrskyjen määrä kaksinkertaistuu, jos maan keskilämpötila nousee viisi astetta. Syy tähän on yksinkertainen: Mitä korkeammaksi lämpötilat nousevat, sitä enemmän syntyy ylöspäin nousevia ja pyörremyrskyiksi muuttuvia ilmanvirtauksia, sillä trooppinen hirmumyrsky ei voi syntyä, jos valtameren pintavesi ei ole vähintään 26 celsius-astetta lämmintä.

[muokkaa] Tropiikki kuivuu

Tutkijoiden arviot ilmaston lämpenemisen vaikutuksista kehitysmaiden ruokatuotantoon vaihtelevat, kuitenkin vaikutuksia pidetään pääosin negatiivisina.

On totta, että lämpötilan noustessa myös kasveja tulee lisää ja näin ollen ruokaakin, mutta asia ei ole aivan näin yksiselitteinen. Lämpötilan noustessa myös haihdunta on suurempaa, joka johtaa pikemminkin kuivumiseen, kuin kasvien kasvamiseen.

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC arvioi, että haihtuvuuden lisääntyminen saattaa vähentää Niilistä vettä 75 prosenttia. Myös Indukselle voi käydä samoin. Egyptissä ja Pakistanissa, missä ruoantuotanto perustuu lähes kokonaan näiden jokien vedellä tehtävään keinokasteluun, loppuu ruoka hyvin nopeasti ilman vettä. Varsinkin kun väkiluvut kasvavat arvioiden mukaan huomattavasti näissä maissa.

[muokkaa] Vaikutukset ekosysteemeihin

Ilmaston lämpenemisestä saadut toissijaiset todisteet, kuten lumipeitteen vetäytyminen, vedenpinnan nousu ja muutokset säässä, ovat esimerkkejä seurauksista, jotka saattavat ihmisten ohella vaikuttaa myös ekosysteemeihin. Lämpötilojen nousu saattaa esimerkiksi vaikeuttaa joidenkin lajien ja toisaalta helpottaa toisten lajien elämää. Tämä saattaa muuttaa ekosysteemeitä huomattavasti.

Luonnon kannalta ilmastonmuutoksen tekee ongelmalliseksi sen nopeus. Geologisella aikaskaalalla lämpeneminen on hyppäyksellistä, eikä se anna ekosysteemeille aikaa sopeutua. Maapallon arvioiduista n. 10 miljoonasta eliölajista huomattavan osan, 1–5 miljoonan, oletetaankin ilmastonmuutoksen myötä katoavan. (Biodiversiteettiin eli luonnon monimuotoisuuteen vaikuttaa ihmisen muukin toiminta.) Valtaosan biodiversiteettituhosta aiheuttavat muutokset tropiikissa. Vastaavia sukupuuttoaaltoja on toki esiintynyt maapallon historiassa muutaman kerran aiemminkin, viimeksi kambrikauden lopussa mm. dinosaurusten kadottua n. 65 miljoonaa vuotta sitten. Sukupuuttoaaltojen jälkeen biodiversiteetti on palautunut ennalleen suhteellisen nopeasti, n. 10-100 miljoonassa vuodessa.

Ilmaston muutokset vaikuttuvat nopeimmin muuttolintuihin ja muihin vaeltajiin, sillä niiden matkan varrella ennen olleet ruokapaikan kalat ja muu syötävä muuttavat ilmaston ollessa niille epäsopiva. Tämä voikin johtaa joukkokuolemiin näiden eläinten ja lintujen keskuudessa.

Pohjoisnapaa ympäröivien kelluvien jäämassojen sulaminen olisi tuhoisaa useille arktisille eläinlajeille. Jään alla kasvavat levät ja plankton katoaisivat jäiden mukana. Tämä ei vaikuta kovin suurelta, mutta ne ovat koko ravintoketjun perustana tällä muuten kasvittomalla paikalla. Linnut ja kalakannat menehtyisivät tai muuttaisivat pois ensin ja jäljelle jääneet jääkarhut ja mursut jäisivät vaille ravintoa ja niille olisi lähes mahdottomuus lähteä pois alueelta.

Myös merissä olevat koralliriutat häviäisivät. Niiden elinehtona ovat matala ja suhteellisen viileä vesi. Näitä mahdollisuuksia ei kuitenkaan ole, jos vesi nousee ja lämpötilat kohoavat. Niiden mukana häviäisivät monet eliölajit, sillä siellä elää enemmän eliölajeja kuin missään muualla veden pinnan alla. Koralliriutat ovatkin verrattavissa trooppisiin sademetsiin. Haittaavana seikkana onkin, että näiden lajien pelastamiseksi ei voi tehdä mitään.

Kuvitelmat luonnonsuojelualueiden pelastavasta voimasta ovat kuvitelmaa kasvihuoneilmiön puututtua peliin. Ilmaston ja sen mukana kasviston muututtua alue ei enää kelpaa eläimille, mutta niiden pyrkiessä vaihtamaan asuinsijaa tulee vastaan aitoja ja niiden jälkeen kaupunkeja. Muutto on siis mahdottomuus. Ratkaisuksi on mietitty ”vihreitä käytäviä”, eli reittejä luonnonsuojelualueelta toiselle, mutta ongelmaksi on muodostunut etteivät eläimet osaa etsiytyä niille.

[muokkaa] Jäätiköiden sulaminen

Jäätiköiden sulamisesta on esitetty kaksi teoriaa. Ensimmäisen mukaan jäätiköt sulavat ja vedenpinta nousee. Toisen mukaan jäätiköt kasvavat ja vedenpinta laskee.

Nämä täysin vastakkaiset teoriat tuntuvat pitävän molemmat paikkaansa. Loogisimmalta vaihtoehdolta tuntuva ensimmäinen teoria pitää sisällään selityksen jäätikköjen sulamisesta ja niiden nostattamasta vedenpinnasta. Toisen teorian mukaan vedenpinta nousee, kun korkeamman lämpötilan haihduttama vesi sataa alas jäätiköillä, jolloin se jäätyy siihen. Tästä teoriasta on itse asiassa todisteitakin. 7000-3000 vuotta sitten asiat olivat juuri tällä tavalla. Maan keskilämpötila oli silloin kaksi astetta nykyistä korkeampi.

Nämä ilmiöt periaatteessa kumoavat toistensa vaikutukset, mikäli ne pitävät paikkaansa, mutta jos lämpötila nousee enemmän kuin kaksi astetta seurauksista ei ole takeita. Varmaa kuitenkin on, että jos molemmat ilmiöt alkavat vaikuttaa pitäen kaiken tasapainossa. Ylimääräinen lämmönnousu tuhoaisi tämän keskinäisen tasapainon.

Tällä hetkellä Etelämantereessa on havaittavissa suurentumista, mutta kasvihuoneilmiön aiheuttama vahinko on vielä niin pientä, että tulevasta ei ole varmuutta.

Pohjoisella jäämerellä pysyvän jääpeitteen alue on pienentymässä vuosi vuodelta ja vuoteen 2040 mennessä jääpeite voi kadota kesän ajaksi kokonaan. ^[1]

Merenpinta on noussut viimeisen sadan vuoden aikana 10-15 cm. On väitetty, että Grönlannin lämpötilan nousu 3 asteella riittäisi sulattamaan sen mannerjäätikön 3000-4000 vuodessa, joilloin merenpinta nousisi 2 mm/v. Kaikkien jäätiköiden sulaminen voisi nostaa merenpintaa 85-90 m.

[muokkaa] Merenpinnan nousun seuraukset

Noin puolet maapallon väestöstä asuu merien ranta-alangoilla ja kolme neljäsosaa 60 kilometrin säteellä rannikosta. Jo neljän metrin nousu aiheuttaisi kolmanneksen menettämisen viljelymaista. Tansaniassa ja Nigeriassa melkein 80 prosenttia kaikesta teollisuuden tuotannosta keskittyy pääkaupunkiin, joka vedennoususta aiheutuneesta eroosiosta hajoaisi jo 10 senttimetrin nousun jälkeen. Guyanan väestöstä 90 prosenttia elää alueella, joka jäisi veden alle puolen metrin vedennousun jälkeen. Valtion rahatilanne on niin huono, että sen on mahdotonta pitää kunnossa mereltä suojaavia muurivalleja. Merenpinnan nousu vaikeuttaa myös rannikoiden suojaamista hirmumyrskyiltä. Tämän vaikutuksesta suolaista merivettä saattaa päästä sisämaahan kastelu ja juomavesiin, jolloin vesipula pahenee entisestään.

Geologiset todisteet ovat osoittaneet myös, että vesimassojen muutokset aihettavat seismologisen aktiivisuuden lisääntymistä, joten tulevaisuudessa maanjäristysten määrän on arveltu lisääntyvän.^[2]

[muokkaa] Merivirtojen destabilisoituminen

Ilmastonmuutoksen vaikutuksista merivirtoihin, esimerkiksi Golf-virtaan, on esitetty arveluja. Ilmastonmuutoksen ja esimerkiksi jäätiköistä sulavan makean veden on arvioitu muuttavan merivirtojen dynamiikkaa vaikeasti ennustettavalla tavalla. Tarkkaa näkemystä asiasta ei tällä hetkellä ole, mutta tutkimustyö jatkuu.

1. joulukuuta 2005 Nature-lehdessä julkaistun brittitutkimuksen mukaan Golf-virta olisi hidastunut viimeisen 12 vuoden aikana peräti 30%, mutta vielä ei osata sanoa, onko ilmiö pysyvä tai johtuuko se ilmastonmuutoksesta. Golf-virran pysähtymisellä olisi dramaattiset viilentävät vaikutukset Euroopan ilmastoon. ^[3].

[muokkaa] Tautien leviäminen

Ilmastonmuutoksen on arvioitu mahdollistavan malarian kaltaisten tartuntatautien leviämistä. Tautien leviämiseen liittyy kuitenkin lämpötilojen ohella monia muitakin tekijöitä.

Trooppiset sairaudet eivät pääse leviämään niin pahasti pohjoisessa muun muassa kylmän ilmaston vuoksi. Lämpötilan nousun seurauksena sairaudet selviävät pohjoisempanakin, missä ihmiset ovat niille täysin vastustuskyvyttömiä. Ilmastonmuutoksista aiheutuvista kansainvaelluksista, sekä veden nousun aiheuttamat sikiämispaikat malariasääskille lisäävät epidemioiden riskiä.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan mahdollisia leviäviä sairauksia ovat muun muassa malaria, unitauti, Chagasin tauti, lavantauti ja tuberkuloosi. Näitä bakteeriperäisiä sairauksia vastaan on olemassa lääkkeitä, mutta niiden tehoaminen ei ole varmaa, sillä osa kannoista on tullut niille jo immuuneiksi.

[muokkaa] Mahdollisia myönteisiä vaikutuksia

Lämpötilojen nousu ja hiilidioksidin lisääntyminen saattavat saada aikaan myönteisiäkin vaikutuksia. Esimerkiksi tiettyjen ekosysteemien tuottavuus saattaa parantua. Tuottavuuden parantumista onkin havaittu pohjoisella pallonpuoliskolla satellliittimittauksissa vuodesta 1982. Biomassan määrällinen lisääntyminen ei kuitenkaan välttämättä ole yksinomaan hyvä asia, koska biodiversiteetti saattaa silti vähentyä. Biomassan lisääntyminen ei myöskään hyödytä ihmisiä, jos sadot pienenevät. Lisäksi IPCC:n mukaan hiilidioksidin määrän lisääntyminen lisännee kasvua vain tiettyyn rajaan asti. Pohjoisen jäämeren sulaminen helpottaisi navigointia koillisväylällä ja lyhentäisi laivareittejä Euroopasta Aasiaan.

[muokkaa] Suomessa

2–6 asteen muutos globaalissa lämpötilassa havainnollistuu jos sitä vertaa lämpötilaeroihin Suomessa. Helsingin ja Jyväskylän keskilämpötilojen ero on noin 2,5 astetta, ja Helsingin ja Sodankylän ero noin 6 astetta. Lämpenemisen epätasaisuuden vuoksi kuuden asteen muutos maapallon keskilämpötilassa ei kuitenkaan tarkoittaisi kuuden asteen muutosta Suomessa kaikkina vuodenaikoina. Sen sijaan Suomen keskilämpötila saattaa nousta 10 astetta, koska lämpötilojen ennustetaan muuttuvan enemmän lähempänä napoja. Toisaalta termohaliinikierron hidastuessa Suomi voi viilentyä muutamalla asteella. Tosin nimenomaan Suomen osalle nykyiset ilmastomallit ennustavat varsin maltillisia muutoksia.

[muokkaa] Muutosten pysyvyys

Amerikkalaisen tutkijan David Keelingin mukaan kasvihuoneilmiöstä aiheutuvat seuraukset ovat melko pysyviä, sillä normaalien ilmasto-olosuhteiden palautumiseen voi kestää kymmenen tuhatta vuotta.

Palautuvuus on täysin sidoksissa siihen, kuinka pitkälle kasvihuoneilmiö ehtii edetä, ennen kuin se saadaan pysäytettyä. Jos jäätiköt ovat ehtineet sulaa ovat vaikutukset pidempiaikaisia kuin, jos niistä on vielä puolet jäljellä. Muutosten keskinäiset vaikutukset saattavat myös aiheuttaa kasvihuoneilmiön "karkaamisen käsistä", mutta tästä ei vallitse vielä riittävästi tieteellistä näyttöä.

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Marika M. Holland, Cecilia M. Bitz, and Bruno Tremblay, Future Abrupt Reductions in the Summer Arctic Sea Ice (englanniksi). 11.12.2006. NCAR. Luettu 13.12.2006.
2. ↑ Climate change: Tearing the Earth apart?
3. ↑ [1]