Guttaperkka
Wikipedia
Guttaperkka on kumipuusta saatava elastomeeri, eli kimmoisa polymeeri. Kemialliselta rakenteeltaan guttaperkka on polyisopreeni eli isopreenin (2-metyyli-1,3-butadieeni) polymeroitumistuote. Sen rakennekaava on sama kuin kautsulla, mutta guttaperkassa polymeeriketjulla on trans-rakenne luonnonkumin cis-rakenteen sijaan. Tästä erosta johtuen polymeeriketjut pakkautuvat tiiviimmin ja guttaperkka on kovempaa kuin luonnonkumi. Guttaperkaa saatiin Palaquium gutta -kasvista.
Guttaperkan toi Lontooseen 1842 brittiläinen lääkäri Dr William Montgomerie Singaporesta ja Malesiasta. Materiaalin havaittiin olevan muokattavissa kuumassa vedessä kuumennuksen jälkeen, ja säilyttävän tilansa jäähdyttyään. Michael Faraday huomasi että materiaali on erinomainen sähköeriste, ja sitä käytettiinkin lähes sadan vuoden ajan kaapeleiden eristeenä, aluksi valtamerien poikki vedettävissä lennätinkaapeleissa. Vuonna 1848 keksittiin valmistaa guttaperkasta golfpalloja, joka lisäsi lajin suosiota huimasti. Viktoriaanisena aikana guttaperkalle keksittiin monia käyttökohteita napeissa, kengissä, leluissa, koruissa, yms.
Luonnonpolymeerinä guttaperkan mekaaniset ominaisuudet eivät ole kovinkaan hyvät, ja sillä on taipumus hajota auringonvalossa ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta. Näistä syistä synteettiset polymeerit ovat korvanneet sen käytön lähes täysin. Guttaperkalla on vielä jonkin verran käyttöä hammaslääketieteessä. Se on nykyisin juurihoidossa yleisin juurikanavan täyteaine.
Puhekielessä "guttaperkka"-ilmaisulla tarkoitetaan jotakin muovia. Ilmaisu on tullut siitä, että guttaperkka oli ensimmäinen nykyisten muovien tapainen valmistusmateriaali.
Televisiossa esitettiin 1960-luvulla Spede Showta, jossa esiintyi maineikas Konsta Kuttaperkka.
[muokkaa] Lähteitä
- Karjalainen (toim.): Etälukion Kemia: Kemia 2 "Elämän kemiaa": Polymeerit
- Lääkelaitoksen biomateriaaliselvitys (PDF): 2.3.2 Juurikanavan täyteaineet ja saumatiivisteet (sealerit)
- Gutta-Percha History (engl.) [1]
