Grigori Perelman

Wikipedia

Grigori Jakovlevitš Perelman (ven. Григорий Яковлевич Перельман, s. 13. kesäkuuta 1966, Leningrad, Neuvostoliitto) on yksi maailman arvostetuimmista matemaatikoista, joka on tehnyt uraa uurtavia tutkimuksia Riemannin geometriaan ja ratkaissut Poincarén konjektuurin.

Perelman kävi kuuluisaa Leningradin eliittikoulua numero 239, joka on erikoistunut matematiikkaan ja fysiikkaan. Parelman voitti 16-vuotiaana vuoden 1982 kansainvälisten matematiikkaolympialaisten kultamitalin täysillä pisteillä. Hän valmistui tohtoriksi Leningradin valtionyliopistosta ja työskenteli tiedeakatemian Steklovin matemaattisessa instituutissa. Hän työskenteli 1980-luvun lopussa Yhdysvalloissa. Perelman palasi Stekloviin työskentelemään maailmankaikkeuden muodon todistamisen parissa, mutta on sittemmin eronnut virastaan.

Syksyyn 2002 mennessä Perelman oli tunnettu etenkin työstään Riemannin geometrian vertailuteoreemien kanssa. Marraskuussa 2002 Perelman lähetti arXiviin artikkelinsa, jossa Poincarén konjektuuri oli käsitelty erikoistapauksena Thurstonin geometrisointiotaksumasta. Poincarén ongelman ratkaisemiseen hän käytti työkalunaan ns. Riccin kaarevuutta. Amerikkalainen Clay-säätiö on luvannut ongelman ratkaisijalle miljoonan dollarin palkinnon, josta Perelmanin sanotaan kieltäytyneen. Useat matemaatikot ovat tutkineet ratkaisun oikeellisuutta ja Perelmanille myönnettiin siitä Fieldsin mitali. Madridissa 2006 pidetyssä matemaatikkojen kokouksessa kukaan ei kuitenkaan uskaltanut ottaa kantaa siihen, onko Poincarén konjektuuri nyt lopullisesti todistettu. Poincarén ongelman ratkaisu voi kertoa millainen maailmankaikkeuden muoto oikeasti on.

Perelman kuitenkin välttelee julkisuutta, eikä ole kiinnostunut rahasta tai kunniasta. Hän hylkäsi Euroopan Matemaattisen Seuran palkinnon 1990-luvulla, koska ei pitänyt komiteaa kyvykkäänä arvioimaan työtään. Lisäksi hän hylkäsi hänelle 22. elokuuta 2006 myönnetyn matematiikan nobelina pidetyn Fieldsin mitalin ja jätti saapumatta paikalle. Hän ei myöskään ottanut vastaan 1995 tarjottuja huippuvirkoja Stanfordin ja Princetonin yliopistoista.

Perelman on erakkoluonne. Hän jätti työnsä joulukuussa 2005 ja asuu nykyisin hyvin vaatimattomasti Pietarin seudulla äitinsä kanssa hänen eläkkeensä ja omien säästöjensä turvin. Hän harrastaa sienien keräilemistä ja ryöppäystä, ja seurustelee lähinnä vain äitinsä kanssa. Hän ei julkaissut tutkimustuloksiaan normaaliin tapaan tieteellisissä julkaisuissa, vaan lähetti ne arXiv-palvelimelle. Hänellä ei myöskään ole tapana kommentoida tuhatsivuisia tutkimuksiaan mitenkään, eikä hän vastaa nykyisin myöskään sähköposteihin. Perelmanin tutkimuksia analysoivat tutkimusryhmät ympäri maapallon. Matemaattisen unionin presidentti John Ball lensi ennen Madridissa pidettyä kokousta taivuttelemaan Perelmania vastaanottamaan palkinnon ja hänen mukaansa Perelmanin mielenterveydessä ei ole mitään vikaa. Hän vaan näkee maailman toisin. Perelmanin mielestä tieteen saavutukset kuuluvat ihmiskunnalle, eikä niistä pidä maksaa palkkaa tai myöntää palkintoja.

[muokkaa] Julkaisut

G. Perelman, Седловые поверхности в евклидовых пространствах:Автореф. дис. на соиск. учен. степ. канд. физ.-мат. наук, 1990 Perelmanin väitöskirja

G. Perelman, Yu. Burago, M. Gromov, Aleksandrov spaces with curvatures bounded below, Russian Math Surveys vol 47 (2), 1992 1-58

G. Perelman, Construction of manifolds of positive Ricci curvature with big volume and large Betti numbers, Comparison Geometry, vol 30 1993 157-163

G. Perelman, Proof of the soul conjecture of Cheeger and Gromoll, J. Differential Geom., vol 40, 1994, 209-212

G. Perelman, Elements of Morse theory on Aleksandrov spaces, St. Petersbg. Math. J. (5) 1, 1994, 205-213

G. Perelman, G. Ya., Petrunin, A.M., Extremal subsets in Alexandrov spaces and the generalized Liberman theorem, St. Petersburg Math. J. vol 5, 1, 1994, 215-227

Perelmanin todistus geometrisointiotaksumalle: