Ford Mustang
Wikipedia
Ford Mustang on Ford Motor Companyn suosittu urheiluautomalli, jota on valmistettu vuodesta 1964 lähtien; ensimmäinen 1960-luvun niin sanotuista poniautoista.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Mustangin historia alkoi jo vuonna 1962, kun Fordin varapääjohtaja, markkinoinnista vastaava Lee Iacocca päätti että Ford tarvitsee uuden, edullisen urheiluautomallin. 1950-luvun puolivälissä lanseerattu Ford Thunderbird oli kasvanut kaksipaikkaisesta alustaan seuraavalla vuosikymmenellä suureksi nelipaikkaiseksi loistoautoksi, ja ainoa yhdysvaltalainen urheiluauto, Chevrolet Corvette oli hinnaltaan useimpien autonostajien ulottumattomissa ja kysyntään vastasivat edulliset englantilaiset urheiluautomallit. Fordilla siis nähtiin olevan markkinarako, kun sodan jälkeiset suuret ikäluokat ostaisivat ensimmäisen autonsa.
Fordin muotoiluosaston johtaja Gene Bordinat luonnosteli uuden mallin suuntaviivat ja muotoilijat John Najjar ja Jim Sipple aloittivat alustavan suunnittelun kaksipaikkaiseksi urheiluautoksi suunnittelija Roy Lunnin johdolla, muotoilija Phil Clarkin mallipiirrosten pohjalta; auton mallinimeksi harkittiin muun muassa Cheetahia, Punaa, Thunderbird II:ta, Cougaria, Coltia, Special Falconia, Torinoa ja Mustangia, mutta tiettävästi ilmailua harrastava John Najjar sai auton nimetyksi toisen maailmansodan kuuluisan hävittäjän mukaan Mustangiksi.
[muokkaa] Mustang I (1962)
Alustavien suunnitelmien pohjalta rakennettiin nopeasti, 22 viikossa, Trautman-Barnesin erikoisautojen rakennuspajalla Los Angelesissa putkirunkoinen alumiinilevy-korinen, keskimoottorinen, kaksipaikkainen urheiluauto, joka teki ensiesiintymisensä Yhdysvaltojen Grand Prix ajoissa Watkins Glenissä, New Yorkissa lokakuussa 1962. Autossa oli epätavallinen 90 BHP tehoinen 1927 kuutiotuumainen V4-moottori, jossa oli yksikurkkuinen Solex-kaasutin. Auto painoi vain noin 600 kiloa ja saavutti 120 mailin huippunopeuden.
Vaikka auto saikin innostuneen vastaanoton, Lee Iacocca kuitenkin totesi, ettei kyseessä ollut hänen haluamansa volyymiauto.
[muokkaa] Mustang II (1963)
Ykkösmallin näin jäätyä pelkäksi uuden mallinimen lanseeraajaksi, muotoiluosasto tuotti 1962 kesän ja syksyn aikana useita täysikokoisia savimalleja kiilamaista I mallia selvästi perinteisemmästä etumoottorisesta pikkucoupesta.
Mallit, joissa näkyy selviä piirteitä muun muassa Thunderbirdistä, eivät kuitenkaan tyydyttäneet Iacoccaa, ja hän julisti yhtiön sisäisen suunnittelukilpailun, jonka voittivat Fordin Lincoln-Mercury Divisioonan suunnittelijat David Ash ja Joseph Oros. Auton suunnittelu jatkui 1963 Mercury Cougarin alustalle, ja tuotantomalli alkoi hiljalleen muotoutua, nokan muodon ollessa pisimpään hakusessa; Mustang II:n ajokelpoista prototyyppiä myös esiteltiin automessuilla ja U.S. Grand Prix -ajoissa Watkins Glenissä, New Yorkissa, lokakuussa 1963.
Mustangin tuotantomallin pitämiseksi mahdollisimman edullisena, sen tuli mahdollisimman pitkälle perustua johonkin jo tuotannossa olevaan malliin, joksi valittiin Fordin pienin silloinen automalli Falcon - ensimmäiset Mustangit valmistettiinkin Michiganin Dearbornissa sijainneessa Falcon-tehtaassa.
[muokkaa] Esituotanto-Mustang (1964)
Tuotantoon tullut Mustang oli saatavana kaksiovisena, nelipaikkaisena, itsekantavakorisena Hardtop-coupena ja Convertible-avomallina. Auton akseliväli oli 275 cm ja kokonaispituus 461 cm. Sen etu- ja taka-akselisto oli suoraan peräisin Falconista ja joitain pisteosia Falconin lisäksi Ford Fairlanesta.
Korimuotoilu oli kuitenkin täysin omansa; ohjaamo oli työnnetty tavallista taaemmaksi, minkä ansiosta autossa oli pitkä nokka ja lyhyt perä, ja kori oli normaalia perheautoa matalampi. Korin kyljissä oli takalokasuojiin päättyvät valeilmanotto-syvennykset muistumana ykkösmallista, jäähdytin oli koristeltu suurella laukkaavaa hevosta kuvaavalla merkillä ja takavalot oli jaettu kolmeen pystyosaan.
Moottorivaihtoehtoina oli kuusisylinterinen 2,8 litrainen, jonka vaatimattomat 101 hevosvoimaa olivat kaukana auton urheilullisesta ulkomuodosta, toinen 6-moottori oli 116 hevosvoimainen 3,3 litrainen suorakuutonen. V8-moottori vaihtoehdot olivat kaksikurkkukaasuttiminen 164 hevosvoimainen 4,3 litrainen, 210 hv 4,7 l tai sama nelikurkkuisena 220 hv:na, ja kesäkuussa tarjolle tuli ns. K-code nelikurkkuinen 4.7 litrainen 271 hv moottori; K- code moottoristen autojen etulokasuojiin kiinnitettiin "High Performance"- mallin ilmaisevat merkit.
Vaihteistona oli kaikissa malleissa vakiona 3-vaihteinen käsivaihteisto, optiona 4-vaihteinen käsivaihteisto, joka taas oli K-code:n ainoa vaihteistomalli, ja 3-vaihteinen Cruise-O-Matic-automaattivaihteisto.
Jarruiksi voi valita tehostamattomien sijaan tehostetut rumpujarrut; kummankin vaihtoehdon jarrutusteho tosin häipyi muutaman täysjarrutuksen jälkeen. Sähköä autoon toimitti vanhanaikainen tasavirtalaturi.
Mittavasta varusteoptiolistasta johtuen valmistuslinjoilta tuskin tuli ulos montakaan täysin identtistä Mustangia. Useimmista aikalaisistaan poiketen Mustangissa oli vakiona erilliset etupenkit, yhtenäisen "sohvan" sai tosin lisävarusteena, penkit ja muu verhoilu oli vinyyliä, autossa oli myös vakiona kokolattiamatto, myös erikoispölykapselit olivat vakiovaruste.
Turvavarusteeksi oli mahdollista tilata etuistuimille lantioturvavyöt. Ratti oli "urheilullisesti" alumiinikeskiöinen mutta aikansa tapaan ohut- ja suurikehäinen, alkuajan vaakasuora mittaristo taas ei poikennut mitenkään tavanomaisen perheauton mittaristosta. Autossa oli aina lattiavaihdekeppi. Auton pituus/leveys/korkeus oli 461 x 173 x 130 cm ja se painoi mallista riippuen 975 - 1165 kiloa.
Markkinointi
Samaan aikaan kun lopullista tuotantomallia hiottiin valmistuskuntoon, Fordin markkinointiosasto suunnitteli uutuuden myyntikampanjaa. Vuosittaiseksi myyntitavoitteeksi oli otettu varovainen 100 000 kappaletta ja lähtömyyntihinta oli 2320,96 $ eli noin puolet Chevrolet Corvetten hinnasta.
Vaikka uutuuden mallinimi olikin peräisin lentokoneelta, mainonnassa sille haluttiin aivan muu asssosiaatio. 1960-luku oli muun ohessa television kulta-aikaa ja aikansa suosituin tv-ohjelmatyyppi olivat lännensarjat; Bonanza, Wagontrain, Rawhide, The Virginian, jne.. Ei siis ihme että autokin haluttiin yhdistää villin lännen avoimiin preerioihin ja tehdä siitä vapauden symboli.
Mustangin pitämiseksi otsikoissa markkinointiosasto suunnitteli useita pr-temppuja, esim. Henry Ford II:n veljenpoika ajoi lounaalle Detroitin keskustaan mustalla esituotanto-Mustangilla ja Newsweek uutisoi tapauksen.
Huhtikuun 16. päivä sanomalehdissä julkaistiin ilmoitus jonka mukaan "illan jännittävin tv-ohjelma tulee olemaan mainos kello 21.00" ja illalla 29 miljoonaa katsojaa näki uuden automallin yhtaikaisen paljastuksen ABC, NBC, ja CBS kanavilla.
