Fieseler Fi 156 Storch

Wikipedia

Fieseler Fi 156 Storch (Haikara) on Gerhard Fieselerin suunnittelema saksalainen yhteyslentokone.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Fieseler Fi 156 versiot 3 Tekniset tiedot 4 Suoritusarvot 5 Käyttö Suomessa 6 Museokoneita Suomessa 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Koneen ensilento tapahtui 24. huhtikuuta 1936. Koneen tuotanto alkoi Fi 156A-1-mallilla, joka 1939 korvautui Fi 156C-mallilla, jossa oli ohjaamon takaikkunaan kiinnitetty konekivääri. Koneesta valmistettiin myös pölysuotimilla varustettua "tropiikki" (Trop) -versiota Saksan Afrika Korpsin käyttöön. Eräs tuotantoversio oli ambulanssimalli, jossa oli tila paareille.

Storchin tuotanto aloitettiin Fieseler Werken tehtaalla Kasselissa, mutta koska tehdas tarvittiin hävittäjien valmistukseen, Storchin tuotanto siirrettiin lokakuussa 1943 Saksan miehittämien maiden alueelle: Ranskaan Morane-Saulnierin tehtaalle Puteauxiin sekä Böömin ja Moravian protektoraattiin eli Tsekkoslovakiaan.

Morane-Saunierin tehtaalla konetta oli valmistettu jo huhtikuusta 1942 lähtien. Tsekkoslovakiassa Leichtbau Budweis rakensi 1943-1944 73 Storchia, minkä jälkeen tuotanto siirtyi Benes-Mrazin tehtaalle Chozeniin, joka valmisti 64 konetta.

Koneita valmistettiin Luftwaffelle vuosina 1937-1945 2 871 kappaletta. Storchia valmistettiin lisenssillä myös Romaniassa ICARin tehtaalla, joka tuotti 80 kappaletta Fi 156C-3-mallia vuodesta 1943. Lisenssi myytiin myös Japaniin.

Storch sai kuuluisuutta mm. saksalaisten Otto Skorzenyn johtamien SS-joukkojen laskuvarjojääkärien operaatiossa, jossa Liittoutuneiden vangitsema Benito Mussolini vapautettiin Campo Imperatore -vuoristohotellista Gran Sassosta Italiassa syyskuussa 1943. Lyhyen lasku- ja nousukiitonsa turvin Storch kykeni laskeutumaan hotellin lähistölle noutaessaan Mussolinin[1].

[muokkaa] Fieseler Fi 156 versiot

• V1, 1935/36, As.10C, prototyyppi säädettävällä metallipotkurilla
• V2, 1935/36, As.10C, prototyyppi puupotkurilla
• V3, 1936, As.10C, V2-mallinen prototyyppi eri radiomallien testaukseen
• V4, 1936/37, As.10C, V3-mallinen prototyyppi. Sukset ja irrotettava lisäpolttoainesäiliö
• V5, 1937, As.10C, A-sarjan tuotantoprototyyppi
• A-0, 1937/38, As.10C, esituotantomalli, 10 kappaletta
• A-1, 1938, As.10C, V5-mallinen. Ensimmäinen Luftwaffelle luovutettu malli, 6 kappaletta
• B, As.10C, automaattiset siipilaipat, ei tullut tuotantoon
• C-0, 1939, As.10C, esituotantomalli, MG 15-konekivääri
• C-1, 1939/40, As.10C, C-0-mallinen ensimmäinen tuotantomalli
• C-2, 1940, As.10C, tiedustelu ja pelastusmalli. Paareja varten suurennettu ohjaamo.
• C-3, 1940/41, As.10C/P, yleismalli, osa voimakkaammalla As.10P-moottorilla
• C-3/Trop, 1940/42, As.10P-moottorinen ilmansuodattimilla varustettu "tropiikki"malli
• C-5, 1941/45, As.10P, yleismalli irrotettavalla ulkopuolisella lisäpolttoainesäiliöllä
• C-5/Trop, 1941/45, As.10P, C-5:n "tropiikki"-malli
• D-0, 1941/-, As.10C, ambulanssikoneen esituotantomalli, paareja varten suurennettu ohjaamo ja ovi
• D-1, 1942/45, As.10P, D-0:n tuotantomalli
• E-0, 1941/42, As.10P, C-1:n telaketju-laskutelineellä varustettu malli, 10 kappaletta
• F-0 tai P, 1942, As.10P, "Polizei" C-3 sivuikkunoihin kiinnitetyillä konekivääreillä ja pommiripustimilla varustettuna
• U, 1940, As.10P, C-3 varustettuna syvyyspommeilla sukellusveneitten torjuntaan
• K-1, C-1:n vientiversio

Stalinin määräyksestä Oleg Antonov suunnitteli Storchista neuvostokopion jonka mallinimi oli OKA-38 tai Shs. Koneen moottorina oli ranskalaisen Renault-moottorin kopio MV-6, ja sen polttoainetankit olivat alkuperäistä suuremmat, koneen STOL-ominaisuudet olivat kuitenkin esikuvaansa huonommat. Koneen tuotanto ei kuitenkaan ehtinyt kunnolla alkaa ennen Saksan hyökkäystä 1941.

Toisen maailmansodan jälkeen koneitten rakentaminen jatkui Ranskassa nimellä Morane-Saulnier MS.500 Criquet ja Tsekkoslovakiassa nimellä Mraz K-65 Cap.

Ranskalaiset valmistivat Criquetia kuutena versiona:

• MS.500 (Fi 156C) alkuperäisellä Argus AS 10c-moottorilla
• MS.501 233 hevosvoimaisella Renault 6Q-moottorilla
• MS.502 230 hevosvoimaisella Salmson 9AB 230-tähtimoottorilla
• MS.504 & MS.505 304 hevosvoimaisella Jacobs R-755-A2-moottorilla
• MS.506 Lycoming-moottorilla

[muokkaa] Tekniset tiedot

• Miehistö: 3
• Pituus: 9,9 m
• Korkeus: 3,05 m
• Kärkiväli: 14,25 m
• Siipipinta-ala: 26 m²
• Tyhjäpaino: 930 kg
• Lentopaino: 1 260 kg
• Maksimipaino: 1 325 kg

Moottorina ilmajäähdytteinen, V8-sylinterinen, 240 hv Argus As 10-mäntämoottori.

[muokkaa] Suoritusarvot

• Lentonopeus: 43-175 km/h
• Lakikorkeus: 4 600 m
• Toimintasäde: 385 km
• Lievässä vastatuulessa lentoonlähtömatka 40 m ja laskumatka 15 m. Koneen etureuna- ja jättöreunalaipat olivat aikaansa nähden erinomaiset.
• Koneen siivet voitiin kuljetusta varten taittaa taaksepäin runkoa vasten.
• Koneen laskutelineen pyörät voitiin talvella korvata suksilla.
• Laskutelineitten varret oli varustettu öljy- ja jousi-iskunvaimentimilla ja niissä oli noin 450 mm joustovara.

[muokkaa] Käyttö Suomessa

Suomen ilmavoimat tilasi kaksi Fi 156K-1-konetta 31. joulukuuta 1938 ja ne toimitettiin Suomeen toukokuussa 1939. Koneet toimivat esikuntien yhteiskoneina. Toinen kone tuhoutui 26. lokakuuta 1944. ST-112 toimi ilmavoimissa vuoteen 1960 asti. Kone huutokaupattiin ja sen osti lahtelainen Oswald Stanley. Se siirtyi 4. heinäkuuta 1960 siviilirekisteriin tunnuksella OH-VSF. Kone rekisteröitiin 20. lokakuuta 1964 dragsfjärdiläiselle Göran Hollstenille OH-FSA-tunnuksella. Koneen omisti 7. marraskuuta 1969 - 29. joulukuuta 1971 Wihuri-yhtymä Oy Lentohuolto Helsingissä, jonka jälkeen kone poistettiin lentokonerekisteristä. 1973 se siirtyi Ilmailumuseo-yhdistykselle Vantaalle.

[muokkaa] Museokoneita Suomessa

Suomen ilmailumuseossa on Suomen ainut säilynyt Fieseler Storch.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Göran Hollstenin OH-FSA-kuvia.
• Storch Ruotsin ilmavoimien museossa Linköpingissä.