Eugen Malmstén

Wikipedia

Eugen Malmstén (s. 16. helmikuuta 1907, Helsinki - k. 1. syyskuuta 1993) oli suomalainen muusikko, laulaja, orkesterinjohtaja, säveltäjä ja sanoittaja.

[muokkaa] Ura

Eugen Malmsténin liittyi 15-vuotiaana trumpetistiksi Laivaston Soittokuntaan, jossa isoveli Georg oli soitellut jo muutaman vuoden ajan. Samalla Eugen aloitti laulun ja trumpetinsoiton opiskelut Helsingin Musiikkiopistossa. Hänen ensikosketuksensa anglosaksiseen rytmimusiikkiin tapahtui kesällä 1924 Englantilaisen sotalaivan vieraillessa massamme, jolloin kannella orkesteri soitti kappaletta "Yes Sir, That's My Baby", suomalaisille tutusta marssipoljennosta poiketen, hitaamassa temmossa, toisenlaisessa rytmissä. Tapahtuma jätti siemenen itämään nuoren soitto-oppilaan ajatuksiin. Varsinaisesti ensimmäisen kerran jazzia Eugen kuuli vuonna 1926, amerikanlaiva s/s Andanian orkesterin, The Andania Yankeesin, esiintyessä Oopperakellarin tilausravintola Royalissa. Orkesterin esiintymistä pidetään Suomijazzin lähtölaukauksena. Näkemänsä ja kuulemansa pohjalta Eugen ryhtyi hiomaan omaa soittoaan amerikkalaisempaan tyylin, pitäen Louis Armstrongia esikuvanaan.

1927 Eugen perusti Al Manuelin kanssa "Flapper's Dance Band"-orkesterin, jolla oli kiinnitys Oopperakellariin ja sittemmin Viipurin Pyöreässä tornissa. Samaisen vuoden syksyllä hän siirtyi Fred Klimscheffin vasta perustamaan Fred Freddy's Rhytmic Orchestraan, joka puolestaan soitteli Turun Seurahuoneella. Tätä seurasi pestit The Hot Fivessa ja Zamba-orkesterissa. 1931 Eugen levytti ensimmäisen kerran, laulaen salanimellä Esa Nummenkivi. Ilmeisesti Eugen ei halunnut ratsastaa kuuluisamman isoveljen maineella, ja päätyi salanimeen. Pian hän kuitenkin siirtyi käyttämään omaa nimeään, ja tehtaili 30-luvulla hurjan määrän levyjä, ollen välillä jopa Georg-veljeäänkin tuotteliaampi. Eugen Malmsténin uran kokonaistuotanto oli lähes 500 levytettyä kappaletta!

Musiikkijulkaisu Rytmi-lehden perustaja Cecil Backmansson ideoi vuonna 1934 ajatuksen saada radioon amerikkalaistyylinen swing-radioshow. Yleisradio syttyi ajatukselle, ja marraskuun 12. päivänä aloitti suositut lähetykset Rytmin Radio-pojat, jonka nimi myöhemmin vaihtui Rytmi-Pojiksi. Parhaimmillaan 14-miehinen orkesteri koostui pääasiassa Robert von Essenin suositusta sekstetistä, jonka johtajaksi ja laulajaksi Eugen tuli. Orkesterissa oli myös Paul Whitemanin orkesterin tyyliin kolmimiehinen laulutrio Rytmi-kolmoset. Ohjelmisto käsitti musiikkia laidasta laitaan, viihteestä hottiin.

Orkesterin levytykset, joita käytiin aina Englannissa asti Columbialle levyttämässä, sisälsivät melko vähän jazzia, joten jälkipolville säilyneestä materiaalista ei voi kuin aavistaa mitä orkesterin swing-soitanta lavalla 30-luvulla oli. Matti Jurvan 1935 levyttämä "Hei hulinaa, Helsinki"-kappale on yksi niitä harvoja, jossa Rytmi-Pojat soittavat amerikansoittoa Goodman-tyylisine klarinettisooloineen. Suomen kansa halusi vain tangoja ja valsseja, ja niitä Eugenkin sitten levytti läjäpäin, mm. "Ruusut hopeamaljassa", "Sä muistatko metsätien", "Mustat silmät", "Tuo suru jonka sain" jne.

Rytmi-Pojat hajosi vuonna 1937, jolloin Eugen siirtyi johtamaan ravintola Rion orkesteria. Malmstén jatkoi edelleen levylaulajanuraa, soittaen myös Rio-orkesterin kanssa taustalla eri laulajien levysessioissa. Jatkosodassa Eugen kierteli linjojen takana Bunker Boys-nimisen 10-henkisen swing-orkesterin kanssa. Tuon ajan Malmstén-levytyksiä mm. "Elämä juoksuhaudoissa" ja "Sillanpään marssilaulu". Sodan päätyttyä Eugenin tähti laski, ja hän siirtyi rivimuusikoksi ja kabaree esintyjäksi, levyttäen harvakseltaan. 50-luvulla huumori tuli mukaan hänen esityksiin. Malmstén esitti kiertueilla mm. naistyyppejä ja levytti Esa Pakarisen kanssa levyn "Esa ja Eugen tangoja tärvelemässä". Vuonna 1962 kaksikko lähti kolmen kuukauden kiertueelle viihdyttämään amerikansuomalaisia Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Keikkoja tehtiin kaikkiaan viitisenkymmentä. Parivaljakko teki vuonna 1974 kiertueen Australiassa, esiintyen maahanmuuttaneille suomalaisille. Samana vuonna Eugen levytti elämänsä ensimmäisen ja viimeisen albumin "Jatsiviikingit", joka piti sisällän humppavoittoista jazzia. 1975 hän vihdoinkin levytti veljensä Georgin jo 1950 hänelle kirjoittaman kappaleen "Kohtalokas samba", jota Eugen oli esittänyt jo parikymmentä vuotta erilaisissa tilaisuuksissa. Eugen Malmstén jatkoi epäsäännöllistä keikkailua aina 80-luvun alkupuolelle saakka, ryhtyen täysipäiväiseksi eläkeläiseksi.

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Lähdeteokset

Jukka Haavisto, Puuvillapelloilta kaskimaille - Jatsin ja jazzin vaiheita Suomessa, Otava, 1991
Tony Latva & Petri Tuunainen, Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa, WSOY, 2004
Esa Pakarinen, Hanuri ja hattu, WSOY, 1989
Pekka Gronow, Jukka Lindfors & Jake Nyman, Suomi soi 1 - Tanssilavoilta tangomarkkinoille, Tammi, 2004

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org../../../e/u/g/Eugen_Malmst%C3%A9n_5199.html

Luokat: Suomalaiset muusikot | Suomalaiset iskelmälaulajat | Suomalaiset säveltäjät | Suomalaiset sanoittajat